Al Capone aikoinaan
tuhahti, kuinka jokaisella ihmisellä on hintansa. Lohkaisullaan Al
siis tarkoitti rehellisimmänkin olevan lahjottavissa. Vanhan ajan
sosialistimaissa Amerikkaa pidettiinkin pääoman ja kapitalismin
luvattuna valtakuntana. Virallisessa propagandassa rehellisen
liiketoiminnan ja järjestäytyneen rikollisuuden välinen juopa vain
oli monesti huomaamaton: kilpailutaloudessa vahvempi syö aina
heikomman ja isompi kala pienemmän. Pääomavetoisen talouden
erityinen syöpäkasvain oli sosialistisin silmin katsottuna
keskiluokka, tuo työn orjien hiestä ja verestä elävä, oma
heikkouttaan ja turmelustaan korkeimpana hyveenä markkinoiva
hienosteleva roskaväki. Vallankumouksen hornankattila olisi
keskiluokan sorron tuhoava ja korvaava taistelevan työväenluokan
autenttisilla arvoilla sekä hengellä.
Mr. Smith etsii Amerikkaa on elämyksenä kuin joku Frank Capran klassikkoelokuvista, mutta käännettynä sanomaltaan ylösalaisin ja oikealta vasemmalle. Mihail Rommin hienostuneempi propagandateos kuvaa porvarillista amerikkalaista elämänmenoa jopa realistiseen sävyyn korostaen ahneuden ja rikkauksien vaikutuksia arjessa ja kulttuurissa. Ihmiset ovat valmiita mihin tahansa saadakseen ylennyksen tai palkankorotuksen, olipa sitten kyse valehtelusta, vaimon hylkäämisestä tai massamedian ja poliitikkojen sodanlietsonnasta. Toimittajana työskentelevä Harry Smith lähetetään kierrokselle Neuvostoliittoon. Palattuaan Harry saakin tehtäväkseen lietsoa paniikkia demonisoimalla havainnoimaansa järjestelmää. Työväen paratiisi vilahtaakin elokuvassa vain muutaman minuutin verran.
Mihail Romm ei pettänyt taaskaan, Mr. Smith etsii Amerikkaa nimittäin on jälleen erinomainen elokuva. Oikeastaan kyseessä on niinkin hämäävän autenttinen Amerikka-kuvaus, että äänetönnä katsoessa Rommin ohjaustyötä voisikin erehdyksessä pitää vanhan ajan laadukkaana Hollywood-draamana. Äänten kanssa näyttelijöiden solkottama venäläinen dialogi paljastaa teoksen todellisen kotimaan. Amerikkalaisen keskiluokan kuvaajana ja teräväsilmäisenä kriitikkona Mihail Romm edusti kotimaansa ehdotonta kärkeä, ja kaikista tämän teoksissa työskennelleistä näyttelijöstä erityisesti ohjaajan vaimo Jelena Kuzmina loisti kerta toisensa jälkeen rooleissaan – myös Mr. Smithissä.
Hämmentävänä piirtenä ainakin itselleni tuli Rommin teoksen rehellisyys: kuvausta amerikkalaisen massamedian toiminnasta tai ihmisten arjen ongelmista ei ollut tarvis propagandamielessä värittää tai valehdella, sillä kolikon todellinen toinen puoli puhuu puolestaan. Rommin elokuvan roskamedian harrastama pakokauhun lietsonta, valheiden levittely ja mustamaalaaminen voisivatkin kommunismin sijaan kohdistua yhtä hyvin koronaan, johonkin kulttuuri-ilmiöön tai poliitikkoon – eikä Amerikassa vielä Rommin teoksen ilmestyessä oltu koettu edes McCarthya ja kommunistivainoja. Stalinin Neuvostoliitto tuskin kuitenkaan olisi ollut Amerikkaa mielekkäämpi paikka elää ja kasvattaa jälkikasvuaan – ehkä Rommin elokuvassa ei siksi kotoisiin oloihin pintaa syvemmälle keskitytäkään. Neuvostoliitossa jos missä lahjontaa, nepotismia ja muuta rikollisuutta riitti yllin kyllin ilman kapitalismia, McCarthya ja Al Caponeakin.
Arvio: 4/5
RUSSKIY VOPROS, 1948 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Mihail Romm, Konstantin Simonov
Näyttelijät: Jelena Kuzmina, Vsevolod Aksjonov, Mihail Astangov
Mr. Smith etsii Amerikkaa on elämyksenä kuin joku Frank Capran klassikkoelokuvista, mutta käännettynä sanomaltaan ylösalaisin ja oikealta vasemmalle. Mihail Rommin hienostuneempi propagandateos kuvaa porvarillista amerikkalaista elämänmenoa jopa realistiseen sävyyn korostaen ahneuden ja rikkauksien vaikutuksia arjessa ja kulttuurissa. Ihmiset ovat valmiita mihin tahansa saadakseen ylennyksen tai palkankorotuksen, olipa sitten kyse valehtelusta, vaimon hylkäämisestä tai massamedian ja poliitikkojen sodanlietsonnasta. Toimittajana työskentelevä Harry Smith lähetetään kierrokselle Neuvostoliittoon. Palattuaan Harry saakin tehtäväkseen lietsoa paniikkia demonisoimalla havainnoimaansa järjestelmää. Työväen paratiisi vilahtaakin elokuvassa vain muutaman minuutin verran.
Mihail Romm ei pettänyt taaskaan, Mr. Smith etsii Amerikkaa nimittäin on jälleen erinomainen elokuva. Oikeastaan kyseessä on niinkin hämäävän autenttinen Amerikka-kuvaus, että äänetönnä katsoessa Rommin ohjaustyötä voisikin erehdyksessä pitää vanhan ajan laadukkaana Hollywood-draamana. Äänten kanssa näyttelijöiden solkottama venäläinen dialogi paljastaa teoksen todellisen kotimaan. Amerikkalaisen keskiluokan kuvaajana ja teräväsilmäisenä kriitikkona Mihail Romm edusti kotimaansa ehdotonta kärkeä, ja kaikista tämän teoksissa työskennelleistä näyttelijöstä erityisesti ohjaajan vaimo Jelena Kuzmina loisti kerta toisensa jälkeen rooleissaan – myös Mr. Smithissä.
Hämmentävänä piirtenä ainakin itselleni tuli Rommin teoksen rehellisyys: kuvausta amerikkalaisen massamedian toiminnasta tai ihmisten arjen ongelmista ei ollut tarvis propagandamielessä värittää tai valehdella, sillä kolikon todellinen toinen puoli puhuu puolestaan. Rommin elokuvan roskamedian harrastama pakokauhun lietsonta, valheiden levittely ja mustamaalaaminen voisivatkin kommunismin sijaan kohdistua yhtä hyvin koronaan, johonkin kulttuuri-ilmiöön tai poliitikkoon – eikä Amerikassa vielä Rommin teoksen ilmestyessä oltu koettu edes McCarthya ja kommunistivainoja. Stalinin Neuvostoliitto tuskin kuitenkaan olisi ollut Amerikkaa mielekkäämpi paikka elää ja kasvattaa jälkikasvuaan – ehkä Rommin elokuvassa ei siksi kotoisiin oloihin pintaa syvemmälle keskitytäkään. Neuvostoliitossa jos missä lahjontaa, nepotismia ja muuta rikollisuutta riitti yllin kyllin ilman kapitalismia, McCarthya ja Al Caponeakin.
Arvio: 4/5
RUSSKIY VOPROS, 1948 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Mihail Romm, Konstantin Simonov
Näyttelijät: Jelena Kuzmina, Vsevolod Aksjonov, Mihail Astangov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.