Vámonos con Pancho Villa (1936)

Sota on tragedia. Meksikon vallankumous oli tosiasiallisesti matalan intensiteetin sisällissotaa valtion joukkojen sekä monenkirjavien kapinallisryhmittymien välillä. Kapinajohtajista erityiseen maineeseen nousivat Emilio Zapata etelässä sekä Pancho Villa pohjoisessa. Sankareita eivät kumpikaan olleet: Villa teki ryöstöretkiä Yhdysvaltojenkin puolelle tarkoituksenaan vetää pohjoinen naapurimaa sotaan Meksikon kanssa. Yhdysvallat lähettikin rankaisuretkikuntansa kurittamaan Villan johtamia rosvojoukkoja, vaikka itse pääjehua eivät jenkit koskaan kiinni saaneetkaan. Pancho Villa saikin surmansa salamurhaajan luodeista. Ilmeisesti Meksikon hallitus kyllästyi kansansuosiota nauttivan lainsuojattoman riehumiseen ja teki kylmän ratkaisunsa. Myös Emilio Zapatan yhytti lopulta salamurhaajan nikkelipanos.

Fernando de Fuentesin pääteos ja koko Meksikon kultaisen kauden keskeinen eepos on tarina Pancho Villan sodasta. Tarinan alussa kuuden maalaisen joukko päättää liittyä mukaan kansansankarin armeijan taistelemaan vapauden puolesta. Kullakin miehistä on erottuva persoonallisuutensa. Mieskööri niittääkin taidoillaan mainetta, ja näitä aletaankin tituleerata ”San Pablon leijoniksi”. Yksitellen rohkeat kapinalliset kuitenkin alkavat päästä hengestään, kunnes vain kourallinen miehiä on enää kuudesta jäljellä. Selviytyjätkin joutuvat huomaamaan, kuinka ohuita ovat vallankumoukselliset lupaukset paremmasta huomisesta. Suuren ja mahtavan Pancho Villankin sädekehä paljastuu lopulta rajusti liioitelluksi: todellisuudessa rosvopäällikkö vähät välittää kansasta tai miestensä aatteista.

Hattuja!

Vamonos con Pancho Villaa on historiankirjoissa luonnehdittu ensimmäiseksi meksikolaiseksi megaproduktioksi. Fuentes olikin tarkoittanut teoksensa kokonaisen trilogian päättäväksi huikeaksi kliimaksiksi. Valmiiksi mammuttimaisia tuotantoarvoja täydennettiin edelleen Meksikon valtiolta ja armeijalta lainaan saaduilla avustajilla ja sotilastarvikkeilla. Itse vertaisin Fuentesin Pancho Villaa vähän kuin Seitsemään samuraihin sekä Kansakunnan syntyyn, mutta John Fordin ohjaamana, Sergei Eisensteinin leikkaamana ja sijoitettuna Meksikoon – elokuvan prologi lainaakin suoraan Eisensteinin Lokakuuta. Minkä Fuentes säästää tällä kertaa melodraamassa, sen mies ottaa takaisin Fordin länkkäreistä ammentavissa joukko- ja taistelukohtauksissa.

Vamonos con Pancho Villa on jälleen kerran nerokas ja kaikin puolin mallikelpoisesti toteutettu vallankumousdraama. Tällä kertaa Fuentesin sanoma painottaa Meksikon tapahtumia ennemmin kansallisena tragediana kuin hyvän ja pahan taisteluna. Moni aikalainen pitikin Fuentesin näkemystä aiheestaan liian synkkänä ja lohduttomana – alkuperäisessä epilogissa Pancho Villa vielä saapuu entisen sotilaansa taloon värväämään tätä joukkoihinsa. Miekkosen kieltäydyttyä vedoten perheeseensä, Villa murhaakin sotilaan vaimon ja vie tämän pojan mennessään. Fuentesin teoksen pahin kilpailija olikin samaisen tekijän iloinen Allá en el Rancho Grande -musikaali. Pancho Villan floppaus kaatoi kokonaisen elokuvayhtiön ja ajoi Fuentesin kaupallisemman elokuvan pariin. Nykyisin Pancho Villaa pidetään yhtenä suurimmista meksikolaisista elokuvista kautta aikain.


Arvio: 5/5


VAMONOS CON PANCHO VILLA, 1936 Meksiko
Ohjaus: Fernando de Fuentes
Käsikirjoitus: Fernando de Fuentes, Rafael F. Muños, Xavier Villaurrutia
Näyttelijät: Domingo Soler, Antonio R. Fausto, Manuel Tamés