Arvaamattomia ovat
elokuvayleisön mieltymykset. Fernando
de Fuentespaiski
pitkää päivää elokuvaohjaajana tuottaen samanaikaisesti
jättimäisen kunnianhimoisia taide-eepoksia sekä
romantiikannälkäisille suunnattua kansanomaisempaa huttua. Nopeasti
ja halvalla tuotetun Allá
en el Rancho Grandenkin
oli paperilla tarkoitus vain pikaisesti viihdyttää massojasekä
tukea Fuentesia taloudellisesti tämän vakavammissa pyrkimyksissä.
Maailman hämmästykseksi Allá
en el Rancho Grande
pyyhkikin pöytää aikansa muulla elokuvateollisuudella, loi yhdellä
iskulla uuden romanttisen elokuvan alagenren ja populaarin käsityksen
mukaan käynnisti meksikolaisen elokuvan kultaisen kaudenkin.
Juonta Fuentesin romanttisessa komediassa on vaivoin pääruuaksi. Elokuvan miljöönä toimii idealisoitu meksikolainen maalaisidylli. Ihannoidussa vanhan ajan maailmassa kansa on kohteliasta ja hyvin vaatetettua, miehen kunnia on arvossaan, ja naisetkin ovat siveitä neitsyitä. Tässä satumaisessa kitaramusiikin ja lierihattujen täyttämässä maailmassa palmikkopäinen maalaisneitonen rakastuu paikalliseen cowboyhin. Pahaksi onneksi rikas tilanomistaja on iskenyt silmänsä samaiseen emäntään, ja sedällä on myös pätäkkää vanhempien voitelemiseksi. Onnistuuko rakkauden ottaa niskavoitto kullanhimosta? Entä kuinka miehinen kunnia ja arvokkuus taipuvat myöntämään tappionsa naimakaupoilla?
Meksikolaiset cinefiilit eivät väitetysti ole rankanneet Fuentesin romanttista maalaiskomediaa koskaan erityisen korkealle. Uskon ymmärtäväni syynkin, sillä Allá en el Rancho Grande ei periaatteessa tarjoa spektaakkelia tai omaperäistä draamaakaan. Allá en el Rancho Grande onkin musiikkiesityksineen ja näyttävine vaate- ja hattumuoteineen leimallisesti yksinkertaistettu ja tarkoituksellisen helppo nauttia, ei kevyttä kertaviihdettä kaksisempaa elokuvataidetta: erityisesti Tito Guizarin musiikkiesitys lopussa voisi olla kuin suoraan saman ajan kotimaisistakin maalaiselokuvista. Fuentes ohjasi teoksestaan kunnianhimoisemman väriversionkin paria vuosikymmentä myöhemmin – yleisen mielipiteen perusteella alkuperäinen on kuitenkin kahdesta rakastetumpi ja parempi.
Ulkolaisin silmin Allá en el Rancho Granden erityinen kompastuskivi onkin dialogista ja paikalliskulttuurista erottuvan taiteellisemman puolen puuttuminen. Fuentesin Pancho Villa on sekin häpeilemättömän meksikolainen, mutta kyseisen teoksen käsikirjoitus on niin tasokas ja kuvallinen kerronta niin hiottua, että kuka tahansa nykyäänkin pystyisi miehen mestariteoksesta nauttimaan. Ilman asianmukaista kontekstia Allá en el Rancho Grandesta tuskin keskivertokatsoja saisikaan paljoa irti nykypäivänä. Tai ei, jos ei mitään muuta, nostaa Fuentesin romanttinen draama ainakin suupielet ylöspäin latinalaisen hilpeillä musiikkijaksoillaan: meksikon cowboyt ovat lyömättömän taitavia kitaristeja. Ja näistä kuvista ja tunnelmista käynnistyi meksikolaisen elokuvan kultainen aikakausi.
Arvio: 2.5/5
ALLA EN EL RANCHO GRANDE, 1936 Meksiko
Ohjaus: Fernando de Fuentes
Käsikirjoitus: Fernando de Fuentes, Antonio Guzmain Aguilera, Luz Guzman de Arellano
Näyttelijät: Tito Guizar, René Cardona, Esther Fernández
Juonta Fuentesin romanttisessa komediassa on vaivoin pääruuaksi. Elokuvan miljöönä toimii idealisoitu meksikolainen maalaisidylli. Ihannoidussa vanhan ajan maailmassa kansa on kohteliasta ja hyvin vaatetettua, miehen kunnia on arvossaan, ja naisetkin ovat siveitä neitsyitä. Tässä satumaisessa kitaramusiikin ja lierihattujen täyttämässä maailmassa palmikkopäinen maalaisneitonen rakastuu paikalliseen cowboyhin. Pahaksi onneksi rikas tilanomistaja on iskenyt silmänsä samaiseen emäntään, ja sedällä on myös pätäkkää vanhempien voitelemiseksi. Onnistuuko rakkauden ottaa niskavoitto kullanhimosta? Entä kuinka miehinen kunnia ja arvokkuus taipuvat myöntämään tappionsa naimakaupoilla?
Meksikolaiset cinefiilit eivät väitetysti ole rankanneet Fuentesin romanttista maalaiskomediaa koskaan erityisen korkealle. Uskon ymmärtäväni syynkin, sillä Allá en el Rancho Grande ei periaatteessa tarjoa spektaakkelia tai omaperäistä draamaakaan. Allá en el Rancho Grande onkin musiikkiesityksineen ja näyttävine vaate- ja hattumuoteineen leimallisesti yksinkertaistettu ja tarkoituksellisen helppo nauttia, ei kevyttä kertaviihdettä kaksisempaa elokuvataidetta: erityisesti Tito Guizarin musiikkiesitys lopussa voisi olla kuin suoraan saman ajan kotimaisistakin maalaiselokuvista. Fuentes ohjasi teoksestaan kunnianhimoisemman väriversionkin paria vuosikymmentä myöhemmin – yleisen mielipiteen perusteella alkuperäinen on kuitenkin kahdesta rakastetumpi ja parempi.
Ulkolaisin silmin Allá en el Rancho Granden erityinen kompastuskivi onkin dialogista ja paikalliskulttuurista erottuvan taiteellisemman puolen puuttuminen. Fuentesin Pancho Villa on sekin häpeilemättömän meksikolainen, mutta kyseisen teoksen käsikirjoitus on niin tasokas ja kuvallinen kerronta niin hiottua, että kuka tahansa nykyäänkin pystyisi miehen mestariteoksesta nauttimaan. Ilman asianmukaista kontekstia Allá en el Rancho Grandesta tuskin keskivertokatsoja saisikaan paljoa irti nykypäivänä. Tai ei, jos ei mitään muuta, nostaa Fuentesin romanttinen draama ainakin suupielet ylöspäin latinalaisen hilpeillä musiikkijaksoillaan: meksikon cowboyt ovat lyömättömän taitavia kitaristeja. Ja näistä kuvista ja tunnelmista käynnistyi meksikolaisen elokuvan kultainen aikakausi.
Arvio: 2.5/5
ALLA EN EL RANCHO GRANDE, 1936 Meksiko
Ohjaus: Fernando de Fuentes
Käsikirjoitus: Fernando de Fuentes, Antonio Guzmain Aguilera, Luz Guzman de Arellano
Näyttelijät: Tito Guizar, René Cardona, Esther Fernández
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.