Salainen tehtävä (1950)

Historia on tunnetusti voittajien kirjoittamaa. Muutenhan meille varmasti kerrottaisiinkin avoimesti amerikkalaisten tahojen pyrkimyksistä salakuljettaa natsien arvokaluja sekä suojeluksen tarjoamisesta valituille sotarikollisille, kuten Japanin Shiro Ishiille. Allen Dulles oli pimeiden operaatioiden mies ja vakoojamestari länsiliittoutuneiden tiedusteluoperaatioiden takana. Sodan loppuvaiheessa tälle avautui tilaisuus kuoria kermat päältä tuhoutuvasta kolmannesta valtakunnasta pakenevilta natseilta. Dulles jatkoi uraansa kaatamalla laillisia yhteiskuntajärjestyksiä ympäri maailmaa, polkaisemalla käyntiin MK-ultran ja junailemalla epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun Kuubaan. Salaliittoteoreetikoiden keskuudessa Dullesin nimi tuleekin toistuvasti vastaan erilaisten kolttosten yhteydessä.

Neuvostoliitossa amerikkalaisten vehkeilyistä oltiin hyvin perillä – mikäli Mihail Rommin elokuvaa on uskominen. Salaisen tehtävän maailmassa neuvostoliittolaiset sankariagentit saavat vihiä amerikkalaisten ja brittien napamiesten salaisista neuvotteluista natsi-Saksan johdon kanssa. Länsimaiden johtajien silmissä sosialismi ja Neuvostoliitto ovatkin vapaan maailman todellisia vihollisia, ja vaskisteilla saattaisi olla länsimielisiä hyödyttävää osaamista idänsuhteiden saralla. Neuvotteluja maiden edustajien kesken käytiin siis ihan oikeastikin, joskaan ei ehkä Rommin kuvaamassa laajuudessa. Salaisen tehtävän tarkoituksena onkin korostaa vapaan lännen ja kirottujen fasistien hiuksenhienoa eroa – Churchillin työpöydällä jopa komeilee kuva Napoleonista, tuosta Keski-Euroopan ja erityisesti Venäjän ikuisesta vihollisesta.

Salaisessa tehtävässä ei toisaalta ole paljoakaan jutun juurta, jota en aiemmissa Rommin teosten arvosteluissani olisi jo erikseen todennut. Tuotantoarvot ovat tälläkin kertaa Hollywood-luokkaa, ja näyttelijöistä erityiseti Jelena Kuzmina neuvostoagenttina loistaa jälleen roolissaan. Kaikista nimeltä tuntemistani neuvostonäyttelijöistä Kuzmina onkin löytänyt hiljattain paikkansa suosikkieni joukossa. Näyttelijöistä yleensäkin keskeisiä valtionpäämiehiä edustavat kasvot ovat häkellyttävän yhdennäköisiä ja -kuuloisia esikuviensa kanssa. Rommin tarkoituksena lieneekin ollut tällä kertaa korostaa länsimaisten johtajien selkärangattomuutta ja turmeltuneisuutta eikä niinkään hyökätä länsimaita tai keskiluokkaisia äänestäjiä vastaan.

Salainen tehtävä onkin kelpo agenttileffa. Jälleenrakennuskauden teoksena Rommin teos vain tuntuisi hukkuneen valtavaan stalinististen keskinkertaisuuksien aaltoon, eikä teoksesta siksi ole nykyisinkään saatavilla tekstitettyä versiota, selkeää juonireferaattia tai edes kunnollista arvostelua – virheistä viimeinen lienee tällä erää korjattu. Isä aurinkoisen ikeen painon Romm tunsi vasta muutamissa seuraavissa elokuvissaan, joilla on vain vähän tai ei yhtään tekemistä ohjaajan tavaramerkiksi muodostuneen älyllisemmän otteen kanssa. Rappioitunut ruumis sai ikääntyneen Stalinin käymään entistäkin ärhäkämmillä kierroksilla ennen armahtavaa kuolemaa kusirapakossa. Myrkynkin osuudesta johtajan poismenon suhteen on keskusteltu, mutta verisuonet vetivät pidemmän korren voittajien historiassa.


Arvio: 3.5/5


SEKRETNAJA MISSIJA, 1950 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Konstantin Isajev, Mihail Makljarski
Näyttelijät: Jelena Kuzmina, Ljudmila Skopina, Boris Sitko, Pavel Kadochnikov