Mustan meren kotka & Tuliholvin alla (1953)

Toivottavasti sait kylliksesi Mihail Rommin pseudo-Hollywood-vuosista, sillä Mustan meren kotkan myötä tämän ura sai tukun uusia inspiraatioita. Amiraali Ushakov ei nimenä liene kovinkaan monelle länsimaiselle katsojalle tuttu. Vanhan aristokraattisen kulttuurin tuhkista nousseessa Neuvostoliitossa Ushakovin hahmo kaivettiin naftaliinista jälleen sotavuosina muistuttamaan paikallisista merisodan perinteistä sekä innoittamaan uusia sukupolvia sotilaallisiin urotöihin. Kolmannen valtakunnan romahdettua neuvostojen maan laivasto tilasikin Mosfilmiltä historiallisen eepoksen ikonisen sotasankarin elämästä ja teoista. Stalinistisen elokuvataiteen parhaita perinteitä kunnioittaen myös Ushakovin tarinassa on sankarinpalvonnan piirteitä, joskaan ei tällä kertaa enempää kuin Hollywood-sotaleffoissakaan – niin kauaksi ei Romm tavoistaan suinkaan erkaantunut.

Mihail Rommin näkemys legendaarisen amiraalin elämästä ja edesottamuksista julkaistiin kahdessa osassa, joista Mustan meren kotka kertoo laivaston luomisesta ja sankarin varhaisista urotöistä sekä jälkimmäinen, Tuliholvin alla, Ushakovin laivaston Välimeren kampanjaa sekä taistelua Napoleonin joukkoja vastaan. Katariina Suuren aikaan sijoittuvassa ensipuolikkaassa keisarinnan rakastaja Grigori Potemkin rakennuttaa Ushakovin käskystä keisarikunnalle Mustanmeren laivaston. Tarinan alkupäässä käydäänkin yksityiskohtaisesti läpi sankarin toimia miehistön kouluttamiseksi sekä mm. ruttotiepidemian kukistamiseksi. Marxin ja Hegelin teorian mukaisesti Ushakovin tarina on täynnä konfliktia ja taistelua sodan ulkopuolellakin, ei vain ihmistä ja vihollisarmeijaa vaan myös olosuhteita ja luontoakin vastaan.

Asetelma Ushakovin hahmon sekä hallitsevan aristokratian välillä mukailee vahvasti tekoajan sosialistista maailmankatsomusta. Rikkaat ja yltäkylläisesti elävät aristokraatit kuvataan Rommin elokuvassa maailmasta ja ihmisista vieraantuneina elitisteinä, näkyvimpänä esimerkkinä mitaleissa kylpevä, luonnottoman vaaleaksi meikattu Katariina Suuri, joka sekoittaakin puheessaan vapaasti venäjää ja ranskaa korostaakseen asemaansa monarkkina. Asemansa hovissa velvollisuuksiensa puolesta uhraava Ushakov sen sijaan ei häpeile vaatimatonta syntyperäänsä tai suhtaudu yliolkaisesti miehistönsä koetuksiin. Lavastuksen ja puvustuksen kannalta Ushakov-eepos onkin maailmanluokan tekoa. Sotavoimien tarpeiden tullessa kyseeseen ei tuotantoarvoissa säästelty Neuvostoliitossakaan.

Kaksipäisen kotkan vallan laajeneminen Mustallemerelle on uhka maailman muille suurvalloille, erityisesti Ottomaaneille ja Välimerta hallitsevalle Isolle-Britannialle. Alkupuolikkaan lopulla nähtävät pienemmät taistelut jatkuvat Tuliholvin alla nuoren Napoleonin järkyttäessä suurvaltain herkkää voimatasapainoa. Amiraali Ushakovin johdolla Venäjän keisarillinen laivasto seilaa liittolaistensa tueksi ranskalaista vihollista vastaan Pohjois-Italiassa, Corfussa ja Maltalla. Palattuaan kotiin sankarillinen Ushakov toteaa vanhan vallan vaihtuneen: Aleksanteri, tuo kirotun Napoleonin kanssa veljeilevä tsaari määrää amiraalin eläkkeelle. Viimeisissä kuvissa sankari kohtaa miehistönsä viimeisen kerran ennen ikonista sivuprofiilikuvaa ja lopputekstejä.

Ottaen huomioon Neuvostoliiton ongelmaisen suhteen historiansa kanssa, maassa tuotettiin häkellyttävän laadukkaita historiallisia draamoja. Aiemmin arvostelemistani Pietari Suuren ja Iivana Julman elämästä kertovat elokuvat ovat olleet erinomaisia, eikä amiraali Ushakovin tarina kahdesta mainittavasti jälkeen jää. Huomionarvoista kuitenkin lienee neuvostojen maan historiallisten eeposten vähäisyys, mikäli siis yksittäisiä henkilöpalvontaleffoja ja muita elämänkertoja ei oteta lukuun. Mihail Rommin osaamisesta ohjaajana kertoo miehen kyky vaihtaa tyylilajista ja genrestä toiseen loistoaan menettämättä. Fiktion ohella Romm tuotti myös paljon tasokkaita dokumenttielokuvia, mutta niihin palaan tarkemmin paremmalla ajalla jahka joskus ehdin ja muistan.


Arvio: 4/5


ADMIRAL USHAKOV, 1953 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Aleksandr Shtein, Anatoli Vinogradov
Näyttelijät: Ivan Pereverzev, Boris Livanov, Sergei Bondartšuk