Norm of the North (2016)

Tuntuuko teistä koskaan, että valikoisitte elokuvia kuin rusinoita pullista? Itselleni tuli juurikin tällainen olo seuratessani erästä netin keskustelua viime vuoden huonoimmista elokuvista. Omasta mielestäni viime vuoden epäonnistuneinta elokuvataidetta edustaa tai ainakin vielä hetki sitten edusti Disneyn Rogue One, joka hädin tuskin toimii elokuvana ja jossa parasta on lähinnä, ettei siinä ole Jar Jar Binksiä tai Mikki Hiirtä. Todellisuudessa tuo on kuitenkin vielä ihan hyvä elokuva - kaikkein onnettomimpia teoksia ei ole edes näytetty Suomessa! Norm of the North on yksi tällaisista yksilöistä. Miten huono se on, te kysytte? Noh, sen on tuottanut sama tiimi, jonka tunnetuimpia luomuksia ovat Alphan ja Omega jatko-osat, sen on käsikirjoittanut näytellyn Scooby Doon jatko-osien kynäilijät ja sen pääosassa on Rob Schneider. Niin huono.

Aloitettakoon arvostelu elokuvan hyvistä tai tässä tapauksessa suhteellisesti hyvistä puolista, eli animaatiosta. Norm of the Northin animaatio on täyttä kuraa jo ensimmäisistä kuvista lähtien. Voi taivas, kun tietäisitte miten huonoa se on! Alkuperäinen vuonna 1995 julkaistu Toy Story näyttää paremmalta ja uskottavammalta kuin Norm of the North. Sega Saturnin tai Playstationin grafiikkapiireillä saisi aikaiseksi terävämpää ja sulavampaa animaatiota kuin mitä tässä nähdään. Oma suosikkini kaikista animaation virheistä on kohtaus, jossa Norm kävelee, mutta maisema pysyy paikallaan. Aagh! Nyt liikutaan jo hyvin lähellä Foodfight!in kökkötasoa, muttei sentään ehkä ihan yhtä syvällä. Kuitenkin ottaen huomioon, että tämä elokuva on tehty vuonna 2015 ja nykyajan tekniikalla ja osaamisella, tämä on aivan luokaton esitys. Suhteessa kaikkeen muuhun tämän elokuvan sisältöön, animaatio on vielä sangen siedettävää tasoa.

Elokuvan tarinan yleisestä sekavuudesta ja järjettömyydestä johtuen sitä on oikeasti vaikea referoida selkeästi, mutta yritetään. Elokuvan päähenkilö on Norm, pohjoisnavalla asuva metsästystaidoton tanssiva ja twerkkaava jääkarhu, joka osaa puhua ihmisten kanssa. Normin isoisä sattuu olemaan pohjoisnavan kuningas ja myös Normista tulee vielä joskus kuningas, mutta kuninkaan pitää osata metsästää. Paha korporaatio aikoo rakentaa taloja pohjoisnavalle, mitä tarkoitusta varten se tarvitsee mainoskasvokseen jääkarhua näyttelevää heeboa. Norm ei halua taloja pohjoisnavalle ja päättää siksi karata ihmisten maailmaan ja näytellä korporaation mainoksessa. Sitten paljastuu, että korporaatio onkin kaapannut Normin isoisän. Korporaatiolla on sihteerinä Vera-niminen naikkonen, jonka tytärtä pahan korporaation paha pomo on luvannut auttaa saamaan paikan hyvästä koulusta kunhan taloprojekti etenee. Veran tytär taas kokee, ettei kiireisen äidin kanssa ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Vera itse on sitä mieltä, että pohjoisnavan asuttaminen on ikävää.

Norm of the Northin tarina on pohjimmiltaan niin tyhmä, että se saa Theodore Rexinkin näyttämään hyvältä - ja tämä on kuulkaas paljon sanottu. Lähes kaikki tämän elokuvan juonesta ja hahmoista koostuu jo aivan ensimmäisistä kohtauksista lähtien lähinnä muista elokuvista varastetuista aineksista; eräs kriitikko totesi mielestäni osuvasti, että jos Norm of the North nimettäisiin pelkästään sen pöllimien ideoiden perusteella, sen uudeksi nimeksi tulisi ”Happy Minions of Madagascar’s Ice Age”. Koko elokuvassa ei oikeasti ole mitään omaperäistä tai uutta. Ei riitä, että elokuva on äärimmäisen tyhmä, sekava ja järjetön, mutta tuntuu myös hämmästyttävän kliseiseltä ja alusta asti ennalta arvattavalta.

Viimeistään ensimmäisen puolentunnin jälkeen koko juttu viimeistään hajoaa ja varsinaisesta tarinasta häviää se vähäinenkin punainen lanka täydellisesti. Katsojaparan pähkäiltäväksi jää loppuelokuvan ajaksi, oliko tässä nyt oikeasti kyse Normin metsästys- vai twerkkaustaidoista, ilmastonmuutoksesta, antikapitalismista, kaapatusta isoisästä, Norm tulevasta kuninkuudesta, Veran ja tyttären suhteesta vai mistä? Elokuva yrittää heittää näitä kaikkia vain jotenkuten sekaisin ilman kummempaa fokusta ja loppujen lopuksi koko touhussa ei oikeasti tunnu olevan kyse yhtään mistään. Norm of the Northilla on mittaa melkein puolitoista tuntia, eikä se oikeasti kerro koko kestonsa aikana yhtään mistään.

Lähes ensimmäinen asia, joka tässä häiritsee jo aivan ensimmäisestä kuvasta lähtien, on kammottava design; jokainen kerta kun yksi niistä hirveistä murmeleista tai hylkeistä hymyili kameralle, tunsin lähinnä puistatusta ja pahaa oloa. Norm itse näyttää lähinnä karvaiselta palikalta ja ihmiset ällöttäviltä muovinukeilta. Pahan korporaation paha pomo on tällä saralla kaikista pahin tapaus. Hahmo toi lähinnä mieleen jonkun spagettijalkaisen Phil Collinsin ja hipin sekoitukselta näyttävän hipsterimenninkäisen, joka kaiken lisäksi on vielä suunniteltu elokuvan ärsyttävimmäksi ja vihattavimmaksi hahmoksi, mikä taitaakin olla ainut asia, jossa tekijät ovat oikeasti onnistuneet. Tarvitseeko edes erikseen kommentoida elokuvan dubbauksia tai soundtrackia? Kumpikin ovat hirveitä. Se siitä.

On mahdotonta täysin tyhjentävästi selittää, miten järjetön ja täynnä virheitä tämä elokuva oikeasti on. Itseäni ensinkin ihmetytti, miksi kukaan oikeasti haluaisi muuttaa asumaan maailman selän taakse pohjoisnavalle, aurinkopaneeleilla varustettuun taloon. Samoin jaksaa ihmetyttää miksi eläimillä on tässä iphonet, miksi pohjoisnavalla on poroja ja miksi yksikään ihminen ei loppujen lopuksi ole yllättynyt kaupungilla juoksentelevasta puhuvasta jääkarhusta. Entä miksi isoisäänsä pelastamaan lähtenyt Norm päättääkin yhtäkkiä jättää isoisänsä homehtumaan häkkiin tai miksi pohjoisnavalle suuntautuvaa ihmistulvaa vastustava Norm ylipäänsä haluaa näytellä mainoksessa, jonka ainut tarkoitus on nimenomaan houkutella ihmisiä pohjoisnavalle? Entä miksi Norm ylipäänsä osaa puhua ihmisten kanssa? Koko jutussa ei ole pienintäkään järjenhiven.

Puhutaanpa sitten elokuvan huumorista. Oi kyllä, tässä on kuulkaas sitäkin ja se on niin luokatonta tavaraa, että se saa Adam Sandlerin pahimmat tuotoksetkin vaikuttamaan todella hauskalta ja älykkäältä huumorilta. Normilla on elokuvassa kätyreinään joukko murmeleita, joiden ainut tehtävä on a) piereskellä, b) oksentaa c) pissata. Norm itse heittelee kulahtaneita sanaleikkejä ja sattumanvaraisia homovitsejä. Pahin kohtaus koko elokuvassa on mielestäni se, kun Norm murmeleineen astuu sisään korporaation päärakennukseen ja murmelit ensitöikseen pissaavat lähimpään akvaarioon. Tämä pissakohtaus yksistään kestää enemmän kuin puoli minuuttia ja samantasoista settiä nähdään läpi elokuvan. Tämän on oltava tuskallisin yksittäinen vitsi ja kammottavin yksittäinen komedia, jota olen koskaan päässyt todistamaan. Voi hyvä luoja, piti tämäkin päästä näkemään.

Hauskinta koko elokuvassa on mielestäni sen uunituore bluray-julkaisu, jossa on vähintään yhtä vähän järkeä kuin itse elokuvassa. Siis oikeasti, kuka haluaa nähdä kammottavan, päänsärkyä ja silmissä lähinnä kipua aiheuttavan animaation vielä teräväpiirtona? Koko julkaisusta ei löydy edes perinteistä mukana tulevaa making of -dokkaria tai kommentaaria, jossa tekijät ylpeänä ja omalla nimellään kertovat mietteitään elokuvan teosta ja avaavat sen kohtausten taustoja, mistä voidaan kai päätellä heidän itsekin ymmärtäneen mitä tulikaan tehdyksi. Niiden sijaan lisukkeiksi on saatu karaokeversio yhdestä elokuvan kammottavimmista kappaleista ja tietokilpailu, jonka kysymykset ovat luokkaa ”Mitä lehmä sanoo?”. Riippumatta vastauksista katsojaparka saa aina palkinnoksi elokuvan koomisten sivuhahmojen parhaat palat, eli suunnilleen kaikki murmelien pissa-, kakka-, piereskely- ja oksennuskohtaukset. Kuinkas muuten.

Norm of the North on aivan käsittämättömän huono elokuva ja yksi huonoimmista pitkistä animaatioelokuvista joita on kuuna päivänä menty tekemään, helposti viime vuoden ja kaikkien aikojen huonoimpien elokuvien joukkoon kuuluva ”mestariteos”, jonka täydelliseen kuvailuun ei edes sanat riitä suomenkielessä. Omituista kyllä, tämä sai kuulemma aikoinaan huomattavasti laajemman ensi-illan kuin esim. omasta mielestäni saman vuoden parhaimmistoon kuuluva Charlie Kaufmanin Anomalisa. Elokuva itsessään ei ehkä vie absoluuttisesti maailman huonoimman elokuvan titteliä, mutta kammottava bluray-julkaisu on varmasti huonoin, jota koskaan on kauppojen hyllyille asti päästetty. Voi sitä onnetonta, joka tämän vielä saa synttäri- tai joululahjaksi!

Arvio: 0.5/5

NORM OF THE NORTH, 2016 USA, Intia
Tuotanto: Mike Young, Liz Young, Steven Rosen, Ken Matsumoto, Nicolas Atlan
Ohjaus: Trevor Wall
Käsikirjoitus: Daniel Altiere, Malcolm T. Goldman, Steven Altiere
Näyttelijät: Bill Nighy, Colm Meaney, Heather Graham, Ken Jeong, Loretta Devine, Rob Schneider