tiistai 3. tammikuuta 2017

The Lobster (2015)


Lobster tarkoittaa hummeria. Hummeri on isokokoinen Pohjois-Amerikan vesissä elävä äyriäinen. Hummeri on kuuleman mukaan hyvää valkoviinin kanssa. Hummeri on myös legendaarisen bensasyöppö ökyauto. Lobsterissa ei oikeastaan nähdä kumpaakaan. The Lobster on outo-ohjaaja Yorgos Lanthimoksen toinen englanninkielinen elokuva ja ainakin itselleni etukäteen yksi vuoden kiinnostavimmista leffoista. Jo ennen elokuvan näkemistä kaikki mahdolliset merkit näyttävät olevan paikallaan: budjetti on sopivan pieni, ohjaaja hyvällä tavalla vinksahtanut ja takana kourallinen voitettuja kriitikoiden palkintoja. Eihän tällaisilla aineksilla voi huonoa leffaa saadakaan.
Elokuvan tarina sijoittuu kuvitteelliseen dystooppiseen maailmaan, jossa parisuhteessa olemisesta on tehty pakollista ja kaikki sinkut lähetetään mystiseen hotelliin, jossa näiden on 45 päivän aikana pariuduttava tai nämä muutetaan eläimiksi ja päästetään vapaaksi läheiseen metsään ihmisten metsästettäväksi. Colin Farrellin esittämä jokamies on juuri elokuvan alussa jäänyt sinkuksi ja päätyy koiraksi muuttuneen veljensä kanssa hotelliin. Kysyttäessä miksi eläimeksi mies haluaisi muuttua Farrell vastaa haluavansa olla hummeri, mistä elokuvan nimikin tulee.

The Lobster on pohjimmiltaan älytön elokuva ja samalla älyttömän hauska. Missään ei oikeastaan ole oikeasti mitään järkeä vaan kaikki elokuvan tapahtumat ja etenkin dialogi on pyritty muotoilemaan mahdollisimman absurdisti. Erityisen hauskan kaikesta omituisuudesta tekee elokuvan lakonisen välinpitämätön ja haudanvakava kerronta. Kaikki näyttelijät lausuvat järjettömimmätkin repliikkinsä täysin ilmeettömästi naama täysin peruslukemilla ja vähän väliä taustalla hahmojen motiiveja ja tarinan käänteitä kommentoi monotoninen kertojaääni, joka toisinaan laukoo mitä unohtumattomimpia sutkautuksia, tyyliin: ”Tämä on metsä. Täällä elää karanneita sinkkuja. Täällä voi masturboida.”
Eksentrinen. Sitä The Lobster nimenomaan on: Eksentrinen elokuva. Sen erikoisuus on juuri omaan makuuni oikeanlaista charliekaufmanmaista sympaattista omituisuutta, joka toimii moitteettomasti omalla ihmeellisellä logiikallaan. Ainoastaan lopun romanttisen kuvion alkaessa koko touhu alkoi omalla kohdallani pahemman kerran hyytymään ja tuntumaan puuduttavahkolta. Olkoonkin että elokuvan näyttelijät -etenkin Colin Farrell- olivat rooleissaan erinomaisia ja elokuvan tärähtänyt tunnelma piti otteessaan lähes koko pätkän ajan.

Charlie Kaufman on nero, jonka kädestä olen valmis syömään mitä tahansa kyselemättä. Yorgos Lanthimos ei ole mikään uusi Charlie Kaufman, vaikka yritystä näkyykin olevan. The Lobster on kuitenkin hyvä ja hauska elokuva, pidän siitä kovasti. Kuitenkin lopun raju hyytyminen ja ehkä parissa kohtaa vähän itsetarkoituksellisen tuntuinen erikoisuus söi parhaita tehoja. The Lobster on tämän vuoden ensi-iltaelokuvien parempaa keskitasoa, harvoja oikeasti naurattavia pätkiä.



Arvio: 3.5/5

THE LOBSTER, 2015 Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat, Kreikka, Ranska
Tuotanto: Ceci Dempsey, Ed Guiney, Yorgos Lanthimos, Lee Magiday
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Efthymis Filippou, Yorgos Lanthimos
Näyttelijät: Angeliki Papoulia, Ariane Labed, Ashley Jensen, Ben Whishaw, Colin Farrell, Jessica Barden, John C. Reilly, Lea Seydoux, Michael Smiley, Olivia Colman, Rachel Weisz

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.