Arrival (2016)

Eipä taida nykymaailmassa paljoa vaikeampaa taiteen lajia ollakaan kuin älykäs ja samalla näyttävä tieteiselokuva. Älykkyyshän luonnollisesti tarkoittaa aina jonkinasteista epäkaupallisuutta ja isoja rahallisia riskejä, ja tunnetusti markkinat ja rahamiehet rakastavat kaikkea tyhmää ja keskinkertaista. Siksi ainakin itse olen vuosikausia mieluummin nauttinut scifini mieluummin kirjoina kuin elokuvina. Poikkeuksia säännöstä tietysti löytyy: 2001: Avaruusseikkailu, Blade Runner, Solaris, jopa alkuperäinen Star Wars -trilogia, joka yhdisteli nerokkaasti eri elokuvien ja kansantarinoiden aineksia ja onnistui luomaan kokonaisen elävän maailman myytteineen ja tarinoineen. Oma suosikkini kaikista maailman tieteiselokuvista on edelleen Zardoz, jonka persoonallisen ja camp-henkisen kuoren alla piilee oikeasti hämmästyttävän älykäs ja rautaisen hallitusti kerrottu tarina. Arrivalissa itselleni kiinnostavinta näin aluksi oli elokuvan budjetti: 47 miljoonaa, eli alle puolet vähemmän kuin Gravityllä tai Interstellarilla. Pelkän budjetin perusteella voidaan tehdä jo johtopäätös, ettei tässä paljoa tulla ainakaan erikoistehosteilla kikkailemaan vaan pääpaino todennäköisesti on älykkäämmässä käsikirjoituksessa. Hyvän elokuvan merkki.

Tarinan alussa tusinan verran mystisiä mustia mustekalamaisten muukalaisten aluksia laskeutuu ympäri maapalloa. Ihmiset ympäri maailmaa ovat paniikissa ja maailman johtavat supervallat ovat jo valmiina räjäyttämään mystiset otukset aluksineen taivaan tuuliin. Tarinan päähenkilönä häärää kielitieteilijä Louise Banks (Yön Eläimissä patsastellut Amy Adams), joka yhdessä matemaatikko Ian Donnellyn (Jeremy Renner) kanssa yrittää saada selkoa mysteeriufojen kielestä ja kommunikoida niiden kanssa ennen lopun alkua.

"My face when I saw Zardoz for the first time."

Jos Arrival jotain tuo mieleen, niin elokuvan Uhkavaatimus Maalle, jonka arvostelin jo aiemmin syksyllä. Kyseisessä elokuvassa ulkoavaruudesta laskeutuva muukalainen jää ensin armeijan vangiksi ja sitten koko juttu muuttuukin jonkinlaiseksi scifistiseksi Jeesus-allegoriaksi. Arrival ei suoranaisesti plagioi Uhkavaatimusta, mutta se muistuttaa sitä kovin kovin paljon. Tälläkään kertaa kyse ei ole yksiselitteisestä ihmiskuntaa vastaan suuntautuvasta uhasta, vaan jostain aivan muusta. Muukalaisten motiivit ja kieli ovat elokuvaa eteenpäin vievä mysteeri, joka ratkeaa katsojalle vain pikkuhiljaa. Perinteiseen tieteiselokuvien tapaan loppupuolella yllätyksellinen ja mielenkiintoinen juoni sekä etenkin se legendaarinen lopputwisti pistää aivoja solmuun kuin parempikin alan teos.

Kuten budjetti antaa olettaa, Arrivalissa ei nähdä juurikaan näyttäviä erikoistehosteita, avaruussotaa tai perinteisiä cgi-örkkejä. Itse asiassa koko elokuva on audiovisuaalisesti erittäin minimalistista ja vähäeleistä työtä, ehkä kahteen tuntiin jopa liiankin monotonista katseltavaa; toisinaan taustalla pörräävä syntikka piristi tunnelmaa monessa kohtaa oleellisesti. Lopun twisti on yksinkertaisuudessaan hieno. Harmittavasti sen jälkeen elokuva alkaa hienoisesti hyytyä, kuin koko juttu olisi rakennettu sen yhden ainoan yllättävän käänteen ympärille.

"That was one helluva cup of coffee."

Elokuvan näyttelijät eivät varsinaisesti yksikään vedä mitään Oscarin arvoista suoritusta, mutta kukin tahollaan tekee hyvää jälkeä roolissaan. Missään vaiheessa näyttely ei ainakaan pistänyt silmään tai erottunut huonolla tavalla, joten voinee ainakin siltä osin sanoa homman olleen kuosissa. Onnistunut on myös elokuvan tapa jättää ulkoavaruuden muukalaiset ennemmin epämääräisiksi varjoiksi kuin näyttää liikaa. Villeneuve on oppikirjansa lukenut hyvin.

Lopullinen tuomioni on, että Arrival on hyvä elokuva. Ei mikään alaa mullistava mestariteos tai edes ikimuistoinen genrensä edustaja, mutta älykkäänä, hyvin kirjoitettuna ja tunnelmallisena tieteiselokuvana se onnistuu hyvin missä yrittääkin. Samalla se pistää jännittämään Denis Villeneuven tulevan Blade Runner -elokuvan puolesta. Mielenkiintoista nähdä miten mies päättää jatkaa alkuperäisen tarinaa ja miten paljon ottaa huomioon erilaisia faniteorioita, fanfictionia ja sitä legendaarista vuoden -97 seikkailupeliä. Ehkä siinä nähdään vihdoin myös niitä sähköisiä lampaita.


Arvio: 4/5

THE ARRIVAL, 2016 USA

Tuotanto: Shawn Levy, Dan Levine, Aaron Ryder, David Linde

Ohjaus: Denis Villeneuve

Käsikirjoitus: Eric Heisserer

Näyttelijät: Amy Adams, Forest Whitaker, Jeremy Renner