Anomalisa (2015)

Charlie Kaufman on täällä jälleen. Miehen edellinen, vuonna 2008 ensi-iltansa saanut ohjaustyö Synechdoche, New York oli menestys lähinnä kriitikoiden keskuudessa ja se tuotti alle viidesosan tuotantokustannuksistaan teatterilevityksessä. Eipä siis ihme että uutta tuotosta saatiin mieheltä odottaa melkein 8 vuotta, ja tällä kertaa rahoitustakin jouduttiin hakemaan joukkorahoituskampanjan kautta. Henkilökohtaisesti en edes muistanut, että tämä elokuva oli meillä teattereissa viime keväänä, vaan oletin tämän olevan vähintään vuoden vanhempi. Tänä vuonna on siis poikkeuksellisesti teatterilevitykseen päässyt peräti kaksi ensisijaisesti aikuisille suunnattua animaatioelokuvaa, toisen ollessa Sausage party. Ilman hetkenkään epäilystä voin sanoa tämän olevan miljoona kertaa parempi.

Anomalisa kertoo menestyneestä self help -kirjailija Michael Stonesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä kärsivästä keski-ikäisestä ihmisrauniosta, joka elokuvan alussa asettuu hotelliin ja siinä sivussa sovitella asioitaan entisen tyttöystävänsä kanssa epäonnistuen. Syystä tai toisesta Michael ei hotellissa erota ihmismassoja toisistaan, vaan hänen näkökulmastaan jokaisella henkilöllä, niin naisilla kuin lapsillakin, on täsmälleen samat kasvot sekä sama monotoninen miehen ääni. Harmaaseen ankeuteen tulee muutos, kun Michael eräänä iltana erottaa kasvottoman massan seasta Lisan, johon mies ihastuu ja jonka kanssa hän lopulta haluaisi karata pois ankeata elämäänsä. Tarina sijoittuu suurin piirtein kokonaisuudessaan hotelliin.

Jos Anomalisasta jotain voisi näin aluksi todeta, niin ainakin sen, että se on huomattavasti muihin Charlie Kaufmanin elokuviin verrattuna kooltaan ja monitasoisuudeltaan pienempi sekä intiimimpi tarina; tällä kertaa ei ole ollut tarkoituskaan rakennella maailmoja tai pelailla aikatasojen tai surrealististen käänteiden kanssa. Itse kuvaisin Anomalisaa jonkinlaiseksi intiimiksi psykologiseksi draamaksi perinteisillä Kaufman-aineksilla, kuten masentuneella moniongelmaisella päähenkilöllä sekä vieraantumisen ja masennuksen kuvauksella. Tiettävästi elokuvaa ei alunperin pitänyt toteuttaa nukke-elokuvana, mutta valmiin teoksen perusteella ei muuta voisi oikeastaan kuvitellakaan. Mielestäni nukketoteutus lisää juonen masennusteemaan vielä uuden ulottuvuuden, nimittäin kokemuksen oman elämän hallinnan puutteesta sekä keinotekoisuudesta vähän samaan tapaan kuin elokuvassa Elämäni John Malkovichina. Eipä siinä kaikki, vaan elokuvan animaatiotekniikka on vieläpä huisin hienoa katseltavaa. Tiettävästi tekijät pyrkivät siihen, että katsoja unohtaisi katsovansa nukke-elokuvaa ja mielestäni he onnistuivat tavoitteessaan erinomaisesti, niin luontevalta pikkutarkka työnjälki toisinaan näyttää.

Anomalisa sisältää erittäin vähän minkäänlaista musiikkia eikä koko elokuvalla taida oikeaa soundtrackia ollakaan. Sen sijaan elokuvassa loistaa sen hieno äänisuunnittelu: Katsoin sen itse laadukkaat kuulokkeet päässäni ja olin löytävinäni taustalta aina pieniä kiinnostavia yksityiskohtia, jotka tuntuivat alleviivaavan tarinan varsinaisen päähenkilön kulloisiakin tuntemuksia. Pääosin äänimaailtaan elokuva kuitenkin on hyvin hiljainen, lähes äänetön. Näyttelijöitä elokuvassa on käytännössä vain vain kolme kappaletta: Michael Stonena kuullaan David Thewlis, Lisana Jennifer Jason Leigh sekä kaikkina muina hahmoina Tom Noonan. Itseäni David Thewlisin nariseva ääni häiritsi ensialkuun, mutta elokuvan mittaan siihenkin tottui. Kolmikko tekee muutoin mielestäni erittäin hyvää jälkeä ja sopivat rooleihinsa erinomaisesti.

Olen tainnut jo tarpeeksi manata miten onnetonta tämän vuoden elokuvatarjonta on toistaiseksi ollut. Anomalisa saattaa hyvinkin olla paras tai ainakin persoonallisin elokuva, jota tänä vuonna on meillä päin julkaistu. Se on paitsi viiltävä psykologinen kuvaus keski-iän kriisistä ja masennuksesta, myös pahuksen älykäs, toisinaan ovelalla tavalla hauska ja kokemuksena täysin uniikki tapaus jopa Charlie Kaufmanin kaltaisen neron tekemäksi. Amerikassahan tämä elokuva julkaistiin jo vuoden 2015 puolella ja se kerkisi jo kilpailemaan sen vuoden parhaan animaatioelokuvan Oscaristakin, mutta hävisi Inside outille, mielestäni syyttä. Harvoinpa pienellä budjetilla tehty nukke-elokuva kilpailee vuoden parhaan elokuvan tittelistä, mutta nyt kävi näin. Kiitos sinulle, Charlie Kaufman.


Arvio: 5/5

ANOMALISA, 2015 USA

Tuotanto: Charlie Kaufman, Duke Johnson, Rosa Tran, Dino Starnatopoulos

Ohjaus: Charlie Kaufman, Duke Johnson

Käsikirjoitus: Charlie Kaufman

Näyttelijät: Tom Noonan, Jennifer Jason Leigh, David Thewlis