Poika ja peto (2015)

Animerintamalta ei mitään uutta. Tai ei, valehtelin. Animerintamalta on paljonkin uutta. Niitä vain ajautuu meille asti varsin hitaanpuoleisesti jos ylipäätään ajautuu (katson sinuun Makoto Shinkai). Mamoru Hosodan Poika ja peto on meillä poikkeuksellisesti päässyt ihan pienoiseen teatterilevitykseenkin, mihin lienee vaikuttanut Hosodan aikaisemmilla Girl who leapt through timella ja Wolf childrenillä kovimpien harrastajapiirienkin ulkopuolella saavuttamaan kulttisuosioon. Itse pidin ensimmäisestä todella paljon, jälkimmäisestä en juurikaan. Luottamukseni Hosodan taitoon tarinankertojana on kuitenkin lujaa tasoa, eikä miehen uusinkaan pettymykseksi osoittaudu, vaikka täysin virheettömästä kokonaisuudesta ei tälläkään kertaa voi puhua.

Eläinten maailman pääjehu on päättänyt siirtyä ajasta ikuisuuteen ja jättää paikkansa suuressa kaksintaistelussa voittavalle taistelulajikoulukunnan johtajalle. Pojan ja pedon kaksi päähenkilöä ovat Kumatetsu-karhumies ja yhdeksänvuotias orpolapsi Ren, joka elokuvan alussa päätyy Kumatetsun hoiteisiin oppilaaksi. Kumatetsu olisi sopiva kandidaatti uudeksi pääjehuksi, mutta karhumiehen laiskuus ja eksentriset elämäntavat toimivat esteenä oman koulukunnan perustamiselle. Elokuvan aikana Ren ja Kumatetsu kasvavat yhdessä ja opettavat tahollaan toinen toistaan. Ennen pitkää kahden välit lämpenevät, Kumatetsu kehittää itselleen itsekurin ja Ren itseluottamusta. Mikään ei kuitenkaan lopulta mene niin kuin voisi luulla, vaan matkan varrelle mahtuu yllätys toisensa perään. Vaikutteita tarinassa oli omaan silmääni ainakin Henkien kätkemästä, Harry Potterista ja Karate kidistä.

Elokuvan tarina jakaantuu selvästi kolmeen osaan: Ensimmäinen kolmannes on Renin ja Kumatetsun yhteinen kasvukertomus, jossa samalla esitellään eläinten maailmaa ja kaikki keskeiset sivuhahmot, viimeinen kolmannes tarinan sankarien ja roiston välistä mittelöä sekä keskimmäinen… noh, puhutaan siitä kohtapuoliin. Parasta elokuvassa ovat mielestäni juurikin ensimmäinen sekä viimeinen kolmannes, jotka oikeasti kuljettavat tarinaa eteenpäin sekä sisältävät kunnollista -välillä koskettavaakin- draamaa. Erityisen paljon pidin elokuvan värikkäistä hahmoista, erityisesti Kumatetsusta sekä hahmon kasvusta rentusta mestariksi. Samoin pidin erittäin paljon värikkäästä eläinten maailmasta, samoin kuin elokuvan hienosta lopusta, jota en tietenkään halua spoilata. Animaatio ja ääninäyttelijät olivat erittäin mielekästä katsottavaa sekä kuunneltavaa, ja etenkin muutamissa taistelukohtauksissa visuaalinen anti oli suorastaan hienoa jälkeä. Viittaus Moby Dickiin toi itselleni tahattomasti ja hassusti mieleen Jeff Smithin Luupäät. Jos kyseinen teos on tuttu, niin tietää mikä siinä on niin hassua.

Mutta. Se keskimmäinen kolmannes. Mielestäni juuri keskivaiheilla elokuva alkaa ikävästi laahaamaan päämäärättömästi ja varsinainen ydintarina unohtuu turhaan pitkäksi aikaa. Toki siellä täällä vilahtaa myös juonen kannalta keskeisiä yksityiskohtia, mutta pääosa keskivaiheen haahuilusta on pelkkää ilmaa. Toinen keskeinen ongelma elokuvassa on aivan liian hutiloitu siirtymä toisesta kolmanneksesta kolmanteen. Kyseisessä siirtymäkohdassa juoni muuttaa yllättäen 180 astetta ja tarinaan ilmestyy yhtäkkiä pahis taustatarinoineen ilman kunnollista pohjustusta, kuin tekijät olisivat viime hetkellä muistaneet, että tässä elokuvassa piti olla joku pahiskin. Jos tyhjänpäiväisestä keskimmäisestä osasta olisi leikattu reippaasti läskiä ja lisätty kunnollista alustusta lopulle elokuvalle, tämä olisi voinut olla todella huipputeos, mutta näin se tuntuu lievästi epätyydyttävältä.

Poika ja peto on erittäin sympaattinen ja katsottava elokuva. Pidän siitä oikein kovasti; sillä on selvästi enemmän sydäntä, kiinnostavampi maailma sekä syvällisemmät hahmot kuin useissa kuivemmissa länsianimaatioissa viime vuosina. Harmittavasti se kuitenkin töksähtelee muutamassa kohdassa siinä määrin, ettei se pääse täysin toteuttamaan täyttä potentiaaliaan. Silti, jos hyvin tehty anime kiinnostaa, niin tätä kyllä uskaltaa suositella vaikkei isompi genren fani olisikaan.

Bakemono no Ko, 2015 Japani

Tuotanto: Yuichiro Saito, Takuya Itō, Atsushi Chiba, Genki Kawamura

Ohjaus: Mamoru Hosoda

Käsikirjoitus: Mamoru Hosoda

Näyttelijät: Aoi Miyazaki, Kôji Yakusho, Shôta Sometani, Suzu Hirose