No niin, tähän on nyt sitten tultu. Jätkä arvostelee Pokemon-elokuvan. Tuntuu aika huisilta ajatella, että tämänkin vitsauksen saapumisesta Suomeen on jo melkein 17 vuotta aikaa. Itse jopa muista, kun näin mainoksen televisiosta viikkoa ennen sarjan alkua. En siinä vaiheessa olisi osannut edes uskoa, että vielä melkein parin vuosikymmenen jälkeenkin se hullutus jatkuu edelleen. Omalta ja monen muun osalta alkuperäisen sarjan katsominen jäi muistaakseni johonkin 20. ja 30. jakson tienoille, kun mtv3 näytti aluksi sarjaa pelkästään tuohon asti uusintoina ainakin kolme tai neljä kertaa putkeen. Vaikka ei se sarja kovin kaksinen ollut muutenkaan, näin jälkikäteen Digimon tuntuu paljon paremmalta. Mewtwon paluu on alun perin televisiospesiaaliksi tarkoitettu jatko-osa ensimmäiselle Pokemon-elokuvalle, josta muistan itse pitäneeni paljonkin silloin joskus, mutten juurikaan enää nykyään edes nostalgian voimalla.
Mikäli edellinen osa ei ole tuttu niin sen juoni menee yksinkertaisuudessaan näin: Rakettiryhmän johtaja Giovanni kloonaa Mewistä, voimakkaasta muinaisesta pokemonista itselleen Mewtwoksi nimetyn kopion, jonka voimia mies ei saa pidettyä hallinnassa ja joka lopulta karkaa, alkaa kloonata itselleen pokemoneja ja päättää syntyperänsä sekä ihmisten pahuuden katkeroittamana tuhota maailman supervoimillaan. Sitten vähän tapellaan. Lopulta Mewtwo oppii, ettei syntyperällä ole merkitystä, lentää klooneineen hevonkuuseen ja pyyhkii samalla kaikilta hahmoilta muistin täydellisesti. Lopulta kaikki palasi takaisin lähtöruutuun ja kaikenlainen elokuvan aikana tapahtunut hahmojenkehitys mitätöityy täydellisesti.
Mewtwon paluu jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi. Tällä kertaa Mewtwo on klooneineen muuttanut asumaan syrjäiselle saarelle kauas ihmisistä. Mewtwo tuumailee, että koska kloonit ovat erilaisia ja hylkiöitä, näiden tulisikin elää hylkiöinä ja erillään muusta massasta, erilaisina. Humen giljotiini, anyone? Eipä aikaakaan kun Ass, se vikisevä rotta ja kumppanit ajautuvat paikalle ja taas mennään. Sitten paljastuukin, että Mewtwo unohtikin pyyhkiä Giovannin ja rakettiryhmäläisten muistin. Ja sitten vähän tapellaan. Tässä on käytännössä koko elokuvan juoni pähkinänkuoressa.
Ensimmäinen virhe, jonka Mewtwon paluu tekee jo heti aluksi, on näyttää suoraan pätkiä edellisestä isolla rahalla tehdystä elokuvasta, joka saa lopun elokuvan televisioanimaation tason näyttämään lähinnä halvalta ja tökeröltä. Televisiosarjan animaatio ei mielestäni ole niin huono kuin se voisi olla, mutta edellisen osan kaltaista näyttävää ja vauhdikasta toimintaa on aivan turha tältä edes odottaa.
Muistattekos vielä, miten uhkaava pahis Mewtwo oli ensimmäisessä elokuvassa? Hahmohan pystyi suunnilleen tuhoamaan koko maailman, aivopesemään ihmisiä, pyyhkimään muistot ja siirtämään aikaa noin vain pelkästään sormia napsauttamalla; kukaan ihminen ei koskaan pystynyt hallitsemaan Mewtwota. Miltä kuulostaa, jos sanon, että tässä tunnin pituisessa elokuvassa ainut juoni on siinä, että Rakettiryhmä yrittää taistella Mewtwota vastaan ja alistaa tätä Giovannin komentoon? Jännittävää? No ei. Mewtwo voisi periaatteessa koska tahansa pyyhkiä Rakettiryhmän muistin tai räjäyttää pahikset atomeiksi pelkällä ajatuksenvoimalla, mutta jostain syystä hahmo tuntuu kokonaan unohtaneen omat voimansa.
Assilla, Mistylla ja Brockilla ei ole koko elokuvassa oikeastaan sen enempää kiinnostavaa tekemistä kuin Jessiella tai Jamesillakaan. Yhdelläkään hahmolla ei ole käytännössä minkäänlaista persoonallisuutta, järkevää motiivia eikä yksikään opi tai kasva ollenkaan elokuvan aikana. Uudet hahmotkin vain ilmestyvät mukaan kuvioihin ja kunkin hahmon esittely ja koko henkilöhistoria on siinä, että joku toteaa: ”Hei, etkös sinä ole se tiedemies?”. Satunnainen Pokemon-sarjaan vihkiytymätön katsoja ei välttämättä löydä minkäänlaista järjenhiventä edes koko elokuvan dialogista.
Olen aina pitänyt Pokemonin alkuperäisestä suomenkielisestä dubbauksesta, mielestäni se edustaa lähestulkoon parasta televisiotason osaamista, jota Suomesta siihen aikaan löytyi. Jos haluatte saada makua siitä huonommasta päästä, katsokaa alkuperäistä suomeksi dubattua Digimonia - löytyy netistä hakusanalla ”Agapio Racing Team”. Tämän elokuvan dubeissa on yksi ikävä särö, joka häiritsi omaa katselukokemustani jo silloin aikoinaan: Mewtwolla on eri näyttelijä kuin ensimmäisessä osassa. Pieni ja mitätön detalji, mutta häiritsee itseäni aivan mielettömästi.
Loppujen lopuksi tuntuu, että Mewtwon vähäinenkin tarina tuli jo kerrotuksi ensimmäisessä osassa, eikä jatko-osa pysty kuin hädin tuskin kannattelemaan kokonaista tunnin kestoaan muutoin kuin unohtamalla vähäisenkin inhimillisen logiikan rippeineen. Omasta mielestäni tämä on jotakuinkin samaa tasoa sen sarjan kanssa, eli käytännössä kyse on pelkästä mainoksesta kaikille oheistuotteille ja peleille. Normaalisti ehkä antaisin tälle puolitoista tähteä hyvästä yrityksestä, mutta pienen nostalgiankipinän ja Mewtwon vuoksi ei raaski antaa kahta vähempää. Ei tämä nyt NIIN huono loppujen lopuksi ole. Haluatteko huonoa? Katsokaa Norm of the North.
Pocket Monsters: Mewtwo! Ware wa Koko ni Ari: MEWTWO SAGA, 2000 Japani
Tuotanto: Makiko Iwata, Takemoto Mori, Takayuki Yanagisawa
Ohjaus: Masamitsu Hidaka, Kunihiko Yuyama
Käsikirjoitus: Hideko Sonoda, Takeshi Shudo
Näyttelijät: Sari Ann Moilanen, Pauli Virta, Kiti Kokkonen, Juho Paananen, Pasi Ruohonen
Tuotanto: Makiko Iwata, Takemoto Mori, Takayuki Yanagisawa
Ohjaus: Masamitsu Hidaka, Kunihiko Yuyama
Käsikirjoitus: Hideko Sonoda, Takeshi Shudo
Näyttelijät: Sari Ann Moilanen, Pauli Virta, Kiti Kokkonen, Juho Paananen, Pasi Ruohonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.