The Red Turtle (2016)

Tässä eräänä päivänä erään toisen projektin yhteydessä törmäsin vahingossa hassuun traileriin, joka mainosti uutukaista animaatioelokuvaa nimeltä The Red Turtle. Erityisesti trailerissa silmään pisti, että kyseistä elokuvaa mainostettiin Studio Ghiblin nimellä, siis sillä samalla, joka on tuottanut 80-luvulta lähtien kaikki Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan parhaat elokuvat ja joka virallisesti on jo lopettanut uusien täyspitkien elokuvien teon sen keskeisten nimien jäätyä eläkkeelle. Mikä ihme tämä tällainen elokuva on ja miksi en ole siitä ennen kuullut?

Tosielämässä tarina elokuvan takaa menee näin: Michaël Dudok de Wit on lyhyisiin minimalistisiin animaatiolyhäreihin erikoistunut alankomaalainen animaattori, joka voitti vuonna 2001 Oscarin lyhytelokuvallaan Father and Daughter. De Witin työt ovat nykyään kulttikamaa Japanissa ja moni Studio Ghiblin keskeisistä tekijöistä lukeutuu miehen töiden ihailijoihin, eritoten Isao Takahata, joka lienee saanut juuri de Witin töistä idean viimeisimpään elokuvaansa Prinsessa Kaguyan taru. Joku vuosi sitten Studio Ghibli otti de Wittiin henkilökohtaisesti yhteyttä miehen aikaisempien töiden Japanin jakelun tiimoilta ja siinä sivussa puheeksi nousi kiinnostus yhteisproduktion tekoon. Näin syntyi The Red Turtle.

Elokuva kertoo nimettömästä miehestä, joka tarinan alussa haaksirikkoutuu autiolle rapujen, hylkeiden ja kilpikonnien asuttamalle saarelle. Alun ruuan ja suojan etsimisen jälkeen mies yrittää rakentaa itselleen lautan ja paeta, mutta mies epäonnistuu ja lautta tuhoutuu. Alkaa näyttää siltä, ettei mies välttämättä koskaan pääse pakoon yksinäisestä vankilastaan. Hän alkaa nähdä ja kuulla harhoja, sekä uneksia saarelta pois lentämisestä. Uuden epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen miehelle selviää, mikä kerta toisensa jälkeen tuhoaa hänen lauttansa: Suuri punainen kilpikonna. Tästä alkaa elokuvan varsinainen tarina.

Heti alusta asti on selvää, ettei tämä ole mikä tahansa elokuva. Vaikka tämä on osin Ghiblin tuotantoa, ei tällä ole paljon mitään tekemistä studion muiden töiden kanssa muutoin kuin laadultaan. The Red Turtle on uniikki, epäkaupallinen ja runollinen ilmestys; mielikuvituksellinen tarina ihmisen ja luonnon kohtaamisesta, ihmisyydestä sekä elämästä ja kuolemasta. Elokuvan tarinassa ei luonnollisesti ole hyvää eikä pahaa, roistoa tai sankaria; on vain luonto ja ihminen. Dialogia tai kirjoitettua tekstiä ei elokuvassa ole sanaakaan, vaan The Red Turtle on täysin mykkä, silkan visuaalisen kerronnan avulla esitetty tarina. Jopa tarinan henkilöt kommunikoivat keskenään pelkästään kuvin. Ratkaisu korostaa mielestäni ainutlaatuisella tavalla koko elokuvan voimakasta emotionaalista puolta sekä samalla jättää mukavasti tilaa katsojan tarkkaavaisuudelle sekä omille tulkinnoille.

The Red Turtlen äänimaailma koostuu pääosin hiljaisuudesta, luonnon äänistä sekä varsin simppelistä, mutta kauniista soundtrackista, joka varsinkin elokuvan unikohtauksessa pääsee suorastaan ihon alle ja liikuttaa silkalla hienoudellaan. Pieninä kauneusvirheinä elokuvassa mielestäni on sen aihe sekä sen hieman avoimeksi ja monitulkintaiseksi jäävä lopetus. Autiosaari-aihe on omasta mielestäni ryöstöviljelty ja parodioitu pilalle jo vuosikausia sitten (katso: Robinson Crusoe, Kahden vuoden loma-aika, Kärpästen herra, Sininen Laguuni, Cast away etc.) ja on vähän siinä ja siinä riittääkö The Red Turtlen näkövinkkeli tuomaan koko juttuun tarpeeksi uutta henkeä. Avoin lopetus saattaa häiritä joitain, mutta itse ymmärsin sen niin, että loppujen lopuksi punainen kilpikonna ja miehen elämä autiolla saarella symboloi jotain paljon suurempaa, eikä sitä siksi pidä ajatella niin pikkutarkka realismi mielessä.

Vaikka viimeiset puoli vuotta olen manannut manaamasta päästyäni, vuodesta 2016 näyttäisi olevan kehkeytymässä parhaita animaatiovuosia pitkiin aikoihin. En usko alkuunkaan, että kaikki tästä elokuvasta tulevat pitämään; se on ehkä vähän liian taiteellinen ja erilainen useimmille kaupallisempiin viihde-elokuviin tottuneille. Itselleni se oli väkevää tunteiden vuoristorataa alusta loppuun, sanoisin jopa että sain siitä enemmän irti kuin yhdestäkään Disneyn tai Pixarin elokuvasta vuosikausiin. Jonain toisena vuonna tämä voisi olla vuoden paras animaatioelokuva, mutta tällä kertaa sen edelle yltää omissa kirjoissani peräti kaksi elokuvaa: Anomalisa ja Your Name. Mielenkiintoista nähdä, alkaako Ghibli jatkossa tekemään enemmänkin yhteistyötä ulkomaisten mestarianimaattoreiden kanssa. En ainakaan itse panisi pahakseni alkuunkaan.

Arvio: 5/5

LA TORTUE ROUGE, 2016 Ranska, Japani, Belgia

Tuotanto: Toshio Suzuki, Vincent Maraval, Pascal Caucheteux, Grégoire Sorlat, Léon Perahia

Ohjaus: Michaël Dudok de Witt

Käsikirjoitus: Michaël Dudok de Witt, Pascal Ferran