The Tower (2016)

Helteisenä elokuun ensimmäisenä vuonna 1966 aseistautunut opiskelija kiipesi Texasin Austinin Yliopiston kellotorniin ja alkoi ampua silmittömästi jalankulkijoita yliopiston ympäristöstä. Tapauksesta tuli välittömästi valtakunnan ykkösuutinen. Austinin valtasi pelko ja pakokauhu. Ampumavälikohtauksessa kuoli yhteensä 18 ihmistä, mukaan lukien ampuja itse. Moni kuoli vammoihinsa välittömästi, osa valui hitaasti kuiviin. Ampujan oletettavasti viimeinen uhri kuoli 2001 välikohtauksesta saamiinsa vammoihin. Ampuja itse sai surmansa kun poliisit yhdessä paikalle osuneen rohkean kauppa-apulaisen kanssa tekivät rynnäkön kellotorniin ja ampuivat massamurhaajan kuoliaaksi. Texasin kesän -66 joukkomurhasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja tapauksen johdosta on järjestetty jos jonkinlaista muistotilaisuutta ja pieniä dokumentaareja, joista tämä Keith Maitlandin tuottama alkuperäisiä uutispätkiä, aitoa videokuvaa ja äänitteitä, haastatteluja, valokuvia, dramatisoituja animaituta jaksoja yhdistelevä indie-dokumentti on taatusti kiinnostavin.

The Towerin ehkä suurin vahvuus sekä heikkous ovat sen keskittyminen pelkästään ampujan uhrien kokemuksiin. Yllä antamani juonireferaatti ei oikeastaan kerro kuin ison kuvion, kun dokumentti keskittyy tragediaan lähinnä yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Kohtalokas elokuun ensimmäinen on kuvattu ja käsikirjoitettu hyvin pikkutarkasti, pitkälti alkuperäisten henkilöiden haastattelujen ja muun aineiston mukaisesti. Jopa hahmojen vaatteet ovat tiettävästi pitkälti kuvattu oikein. Parhaimmillaan ihmisten hämmennys ja kauhu on täysin käsinkosketeltavaa. Dramatisoiduissa kohtauksissa on käytetty hyväksi perinteistä rotoskoopattua animaatiota -tuttu mm. Ralph Bakshin elokuvista sekä Waking lifesta- ja se sopii mielestäni elokuvaan erinomaisesti ja mahdollistaa toisinaan henkilöiden tuntemusten visualisoinnin erialisin värein ja suodattimin.

Ainut isompi harmi elokuvassa on, ettei se oikeastaan kerro oikeastaan ollenkaan tarinan epätavanomaisesta roistosta, Charles Whitmanista. Tiettävästi Whitmanilla oli luonnostaan pakonomainen tarve kirjoittaa ajatuksistaan ja tunteistaan päiväkirjaa, joten miehen päänsisäinen maailma syntymästä kuolemaan tunnetaan poikkeuksellisen tarkkaan. Charles Whitman oli lapsinero, konserttipianisti, partiolainen ja sotilas, siis täydellinen mallikansalainen ja menestyjä. Hän oli hyvästä perheestä, sai hyvän kasvatuksen ja meni naimisiin unelmiensa naisen kanssa jo parikymppisenä. Tiedetään, että ennen joukkomurhaa Charles Whitman kärsi poikkeuksellisen synkistä ajatuksista, harhoista sekä kovista kivuista. Toisinaan hän menetti kontrollinsa kokonaan ja heittäytyi väkivaltaiseksi. Ennen ampumavälikohtausta hän kirjoitti testamenttinsa, jossa toivoi itselleen tehtävän kuolemansa jälkeen perustavanlaatuisen ruumiinavauksen. Tämän jälkeen hän murhasi vaimonsa ja äitinsä sekä kiipesi kellotorniin aseistautuneena ja alkoi ampua siviilejä. Kuolemansa jälkeen hänelle tehtiin toiveidensa mukaisesti ruumiinavaus, missä häneltä löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain. Vielä tähän päivään mennessä ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, voiko Whitmania pitää tekonsa suhteen syyntakeisena.

Mutta entäs se dokumentti? Onko The Tower nyt sitten hyvä vai ei? Kyllä se on. The Tower on erittäin hyvin tehty, mielenkiintoinen ja taatusti koskettava dokumentti, joka kannattaa kyllä katsastaa jos mahdollisuuden vain saa. Itseäni vain harmittaa, että se kaikkein kiinnostavin puoli koko jutusta on jätetty tarinasta pois. Tekijöille isot pisteet kiinnostavasta tavasta hyödyntää animaatiota.

THE TOWER, 2016 USA

Tuotanto: Keith Maitland

Ohjaus: Keith Maitland

Näyttelijät: Blair Jackson, Chris Doubek, Louie Arnette, Monty Muir, Violett Beane