Laskeva aurinko (1967)

Masaki Kobayashi on hieno mies. Sikäli kun olen miehen tuotantoa yhtään tarkastanut, en ole ainuttakaan varsinaisesti huonoa tai edes likimain keskinkertaista teosta nähnyt. Itse asiassa Kobayashi on mielestäni tyylillisesti ja laadullisesti jonkinlainen Stanley Kubrickin japanilainen vastine. Rakastan paljon kummankin töitä. Samurai Rebellion tai suomalaisittain Laskeva aurinko on yksi Kobayashin kuuluisimmista teoksista, joka yleensä muistetaan mainita Harakirin yhteydessä ohjaajansa yhtenä päätöistä ja parhaista samuraielokuvista yleensä. Joka tätä vihaa, tehköön vaikka seppukun.

Elokuvan tarina sijoittuu 1700-luvun alkuvuosikymmeniin ja Shogunin vallan aikaan. Tarinan päähenkilö on Toshiro Mifunen esittämän miekkamies Isaburo Sasahara, jonka pojan Aizu-klaanin päämies määrää naimaan epäsuosioon joutuneen jalkavaimonsa. Alun vastahakoisuuden jälkeen nuori pari rakastuu ja saa tyttären, mutta daimion kuoltua nainen kidnapataan tyrannimaisesti takaisin entiseen asemaansa ja daimion pojan kunnianarvoisaksi äidiksi. Isaburo Sasahara perheineen kieltäytyy hyväksymästä klaanin kunniatonta menettelyä ja joutuu siten klaanin ja sen päämiesten vihan kohteeksi.

Ensimmäinen asia, johon tässä elokuvassa ihastuin, on sen hienot alkutekstit. Jo Harakirissa oli huikean hienosti kuvattu ja leikattu alku, jossa kamera yksinkertaisesti kiersi elokuvassa nähtävää klaanin rakennusta ja otti sen muodoista ja estetiikasta aivan kaiken mahdollisen ilon irti. Tälläkin kertaa alkutekstien taustalla kuvataan taloa, mutta lähinnä ulkopuolelta. Perinteiseen tapaan Kobayashi ottaa kohteestaan kaiken liikenevän irti ja jälki on vaikuttavaa. Mielestäni Samurai Rebellionin aloituskohtaus on jopa hienompi kuin Harakirissa, ja se on jo aika paljon sanottu.

Tarina ei tällä kertaa ole kerrottu flashbackeissä, eikä varsinaista toimintaa ole niinkään verrattuna vaikka Seitsemään Samuraihin tai Harakiriin, vaan Samurai Rebellion on ensisijaisesti historiallinen draamaelokuva, jonka aihe pyörii soturin kunnian, rakkauden ja kuoleman ympärillä. Tavallaan sitä voisi sanoa japanilaistetuksi versioksi Romeosta ja Juliasta, jossa pääpaino on huomattavasti erilainen ja kerronta japanilaisen hillittyä. Varsinainen tarina etenee melko hidasta tahtia ja jännitys kasvaa vain vähitellen klimaattiseen lopputaisteluun asti. Ja sitten on tietenkin jo Harakirissa ihastuttanut loistava kuvaus, joka on pistämättömän hienoa katseltavaa myös Samurai Rebellionissa.

Uskon, että jos jokin tässä elokuvassa tulee jakamaan mielipiteitä, niin sen loppu. En luonnollisesti voi paljastaa minkälainen se on, mutta mistään Kaunottaren ja Hirviön kaltaisesta kaiken voittavasta ja kuolleet henkiin herättävästä rakkaudesta ei tässä elokuvassa ole kyse. Samurai Rebellionhan on loppujen lopuksi tragedia ja loppu on juurikin sen mukainen.

Näyttelijöistä Toshiro Mifune on aina oma mahtava itsensä kovana, mutta moraalintajuisena miekkamestarina. Laadukasta jälkeä tekee niin ikään Tatsuya Nakadai Mifunen hahmon kilpailijana ja ystävänä, kuten myös Gô Katô ja Yôko Tsukasa traagisina rakastavaisina. Näyttelijät tekevät muutoinkin kautta linjan erittäin laadukasta työtä, eikä yli- tai alinäyttelemistä nähdä oikeastaan missään kohtaa. Korkeintaan meno on japanilaisen jäyhää ja vähäeleleistä, mutta sehän kuuluukin kulttuuriin.

Samurai Rebellion on kaikenlaisiin muihin mestariteoksen leiman saaneisiin elokuviin nähden varsin simppeli tapaus. Siinä ei ole kovinkaan lennokasta symboliikkaa eikä tarina pompi aikatasosta toiseen vaan kyseessä on loppujen lopuksi melko lineaarinen traaginen rakkaustarina samuraiteemalla, mutta taidolla ja rakkaudella kerrottu sellainen. Samurai Rebellion on hieno elokuva.

Arvio: 5/5

Jōi-uchi: Hairyō tsuma shimatsu, 1967 Japani

Tuotanto: Toshiro Mifune, Tomoyuki Tanaka

Ohjaus: Masaki Kobayashi

Käsikirjoitus: Shinobu Hashimoto, Yasuhiko Takiguchi

Näyttelijät: Emi Yamada, Etsuko Ichihara, Hideo Fukuhara, Isao Yamagata, Jun Hamamura, Masao Mishima, Michiko Otsuka, Shigeru Kôyama, Takamaru Sasaki, Takeshi Kato, Tatsuo Matsumura, Tatsuya Nakadai, Tatsuyoshi Ehara, Toshirô Mifune, Yôko Tsukasa