Muistan
joskus varhaisteininä lukeneeni silloisesta TV-maailmasta arvostelun
yhdestä hassusta tieteiselokuvasta, jonka nimi ei tunnu tarkoittavan
mitään, jossa puhuttiin hassuja seksuaalisuudesta ja
kuolemattomuudesta ja joka ylistettiin maasta taivaisiin. Pitihän se
tietysti katsoa vaikka puolenyön jälkeen tulikin, sehän voi olla
vaikka mitä pornoa. Elokuvan loputtua nuoren Brutuksen maailma oli
peruuttamattomasti muuttunut, paluuta menneeseen ei enää ollut.
Näin siis kohtasin Zardozin ensimmäistä kertaa ja siitä tuli
kertaheitolla yksi suosikkielokuvistani.
Mistä
Zardoz siis kertoo? Kyseessä on post-apokalyptinen tulevaisuuskuvaus. Järjestäytynyt hmiskunta on tuhoutunut jo ammoin ja maailma hallitsevat
väkivaltaiset barbaariheimot jotka palvovat mystistä Zardozia,
lentävää kivipäätä joka jakaa aseita vastineeksi
kuuliaisuudesta ja ruokauhreista. Superkarismaattisen Sean Conneryn
esittämä Zed on erilainen barbaari, hän on älykäs ja utelias
tietämään Zardozin todellisen merkityksen. Miehen matka vie pienen
pienelle sulkeutuneelle ihmiskunnan sivistyksen utopistiselle
saarekkeelle jossa kuolemattomat, luonnosta vieraantuneet ja
hippiytyneet ihmiskunnan rippeet yhä jatkavat loismaista elämäänsä
ilman rajallisen ihmiselon iloja ja suruja. Heille on ulkomaailman
asukki on pelkkä eläin ja anomalia, kuin otus toiselta planeetalta.
Zedistä tulee ylisofistikoituneiden hippien koe-eläin ja lemmikki.
Todellisuudessa kaiken taustalla väijyy suurempi suunnitelma ja
salaliitto, jota en tässä spoilaa.
Ensimmäinen
asia johon Zardozin suhteen varmasti kiinnittää huomiota on
elokuvan varsin hapokas lavastus ja puvustus, joista joko pitää tai
sitten ei. Itselleni Zardoz on ennenkaikkea juonellinen ja symbolinen
kokonaisuus jossa erikoiset lavasteet ja rättipuvut toimivat lähinnä
eksentrisenä, joskin paikoin varsin luovahkona ja näyttävänäkin
pintasilauksena itse substanssille, eli hienolle tarinalle.
Visuaalisesti elokuvan parasta antia ovat mielestäni ehdottomasti
ainakin lopun peilikikkailukohtaus, vahanukkegalleria ja flashbackien
rappioituneen maailman kuvaus. John Boorman onkin aina ollut
nimenomaan visuaalinen kertoja, eikä mies varsinaisesti tuota
pettymystä tämänkään elokuvan kohdalla, mikäli elokuvan
omituisesta julkisivusta ja parista omituisesta seksuaalisesta
kohtauksesta yli pääsee.
Tarinasta
itsestään voitaneen ainakin sanoa että se on varsin 60- ja
70-lukujen näköinen ja kuuloinen, eli ainakin varsin
vasemmistolainen ja psykedeelien aineiden vaikutuksen alaisena tehdyn
näköinen, mikä ei välttämättä tee Zardozista ollenkaan tyhmää
tai huonoa vaan ennen kaikkea luovan ja intuitiivisen. Erityiseksi
ansioksi voitaneen ainakin sanoa, että vaikkei elokuva kauhean
monimutkainen tai äkkiväärä olekkaan sen etenemistä on
virkistävän vaikeata ennustaa. Kokonaisuutena absoluuttisia
suosikkikohtauksiani elokuvassa ovat erityisesti alun omituisen
palvontamenon lisäksi ainakin vihoviimeinen kohtaus jota en edes
osaa sanoin selittää, ja flashback jossa katsojalle paljastuu
Zardozin alkuperä sekä lopulta koko suuri salajuoni. Nimenomaan
Zardozin nimen alkuperä yllätti itseni täydellisesti, niin
kekseliään yksinkertainen se on, kuin salapoliisiromaanissa
konsanaan. Näyttelijöistä voitaneen sanoa ainakin että koko kööri
tekee moitteetonta työtä, etunenässä pääosaa esittävä Connery
itse.
Kokonaisuutena
voitaneen sanoa että Zardoz on tieteiselokuvalle vähän samaa kuin
joku Van Der Graaf Generator rockmusiikille. Toiset (lue: useimmat)
eivät ymmärrä tai löydä siitä mitään tarttumapintaa, toisille
se on lähes uskonnollinen kokemus ja nerouden multihuipentumaa. Itse
kuuluun jälkimmäiseen lahkoon, joskin maltillisempaan siipeen.
Zardoz on edelleen itselleni merkittävimpiä katsomiskokemuksia ja
parhaita näkemiä elokuvia, joka paitsi kiehtoo ja kestää
useammankin katselukerran, myös stimuloi mukavasti ajattelemaan
syntyjä syviä. Zardoz on laatuscifiä valikoivaan makuun.
Arvio: 5/5
ZARDOZ, 1974 Irlanti
Tuotanto: John BoormanOhjaus: John Boorman Käsikirjoitus: John Boorman
Näyttelijät: Sean Connery, Charlotte Rampling, Sara Kestelman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.