Re-Animator (1985)

Kaikki alkoi Draculasta. Alussa Stuart Gordon hylkäsi ajatuksen Bram Stokerin vampyyriklassikon teatterisovituksesta. Vanhan vampyyrikreivin sijaan Gordon alkoikin silmäillä työstettäväkseen Frankensteinia – joka lopulta vaihtui lennosta samaisen teoksen perusideaa kierrättävään H.P. Lovecraftin novelliin. Pienen selvittelyn jälkeen tekijöille paljastui kyseisen teoksen tekijänoikeuksienkin rauenneen jo aikapäiviä sitten – vanhan mestarin tuotanto sopi siis kuin nakutettu erilaisten halpiskauhujen pohjaksi. Ja kukapa Gordonin elokuvaa tuottamaan ja levittämään olisikaan paremmin sopinut kuin Charles Bandin Empire Pictures, tuo kasarivuosien rähmäisten okkultistikauhujen erikoisosaaja. Empiren mukana Gordonin palvelukseen astui myös Richard Band, yksi aikansa lahjakkaimmista elokuvasäveltäjistä.

Herbert West saa tarinan alussa monoa lääketieteellisestä oppilaitoksesta – herra West nimittäin on mennyt kehittämään neonvihreän sävyissä kiiltelevän kokeellisen seerumin, jolla kuolleet on mahdollista herättää henkiin. Alkuperäisnovellissa Herbert West oli maailmansodassa palvellut lääkäri, jonka kokeet tuovat kirjaimellisesti sanoinkuvaamattomat kauhut nukkuvaan amerikkalaiseen lähiöön. Kasariversio kumartaa tyyliltään enemmän nuorisoelokuvan suuntaan, ja Herbert Westkin näyttäytyy alussa lähinnä sosiaalitaidottomalta nörtiltä paksuine pullonpohjalaseineen ja liimaisine tukkineen. Kissanraadon saatua uutta elämää myös herra Westin kokeet alkavat herättää uteliaissa mielenkiintoa – ahneimmat haluavat ihmeseeruminkin itselleen.

Mitä Herbert West siis tekeekään seuraavaksi? Herbert West menee ruumishuoneelle tekemään jatkotutkimuksia seeruminsa vaikutuksista. Ihmeliemellä lupia kyselemättä piikitetyt kalmot heräävät yksi toisensa jälkeen henkiin riehumaan sairaalan kylmiössä. Verta ja gorea heitellään erityisesti leikkaamattomassa versiossa ämpärikaupalla – kyseessä olikin Empire Picturesin verisin elokuva – mutta elokuvan tunnelma säilyy verikekkereissäkin omituisen ironisena ja hyväntuulisena. Pääosaa esittävän Jeffrey Combsin yliampuva artikulointi on korniudessaan hauskaa seurattavaa. Huvittavan yksinkertaiset erikoistehosteet ovat niin ikään osa Re-Animatorin viehätystä.

Kriitikot ja yleisö huomasivat jo tuoreeltaan Gordonin elokuvan yhtäläisyydet kaikkiin aikansa suosittuihin kauhuklassikoihin: nuorten henkilöhahmojen selviytymistaistelu lukitussa ruumishuoneeseen hullujen kalmojen kanssa muistuttaa Evil Deadin perusasetelmaa, George Romeron leffoja sekä Return of the Living Deadia, ja ohjaaja itse on sittemmin kertonut ammentaneensa inspiraatiota Hammerin Frankensteineistakin. Herbert West onkin kuin hirtehisempi versio Peter Cushingin jääkylmästä tiedemieshahmosta, eikä amerikkalaistunutkaan tiedehemmo kaihda keinoja hämärien kokeidensa läpiviemiseksi. Herbert Westin käsissä salatieteet vain johtavat absurdimpiin tilanteisiin, kuten irtopäähän nuoleskelemassa naisen ”sitä”. Muistinhan suositella Re-Animatorin leikkaamatonta versiota?

En ole varma, pitäisikö tai hyväksyisikö bysanttilaisittain kirjoittanut H.P. Lovecraft Gordonin ja Empiren filmatisoinnin leikkimielisemmästä hengestä, eihän kahden teoksen välillä juuri tyylillisiä yhtäläisyyksiä olekaan. Kasarivuosien tuotteena Re-Animator sen sijaan tiivistää kaiken olennaisen aikansa viihteestä ja maailmantilasta. Re-Animator on hauska, hauska elokuva, jonka pilke silmäkulassa ällöttäviksi tarkoitetut gore-efektitkään tuskin enää nykypäivänä häiritsevät ketään. Richard Bandin säveltämä, Bernard Herrmannin Psykoa parodioiva tunnussävel sopiikin Gordonin ohjaustyöhön kuin Dracula arkkuunsa. Sittemmin aiheen pohjalta onkin tuotettu kaksi jatko-osaa ja kokonainen teatterimusikaalikin. Gordon ja Bandin sukukunta pitäytyivät H.P. Lovecraftin tuotannossa vastakin. 


Arvio: 4.5/5


RE-ANIMATOR, 1985 USA
Ohjaus: Stuart Gordon
Käsikirjoitus: Stuart Gordon, William Norris, H.P. Lovecraft, Dennis Paoli
Näyttelijät: Jeffrey Combs, Barbara Crampton, Bruce Abbott