Ei ole helppoa olla Stanley
Kubrickin veroinen taiteilija. Ensin Kubrickin vuosikausia
suunnittelema mahtipontinen Napoleon-filmatisointi typistyi Barry
Lyndon muotoon, sitten typistyivät Barry Lyndonin
lipputulot ja Kubrickin uskottavuus kaupallisena elokuvaohjaajana.
Mestari ymmärsi tarvitsevansa uutta ja vetävämpää materiaalia
seuraavan projektinsa pohjaksi. Niinpä tämä kasasikin itselleen
nipun tuolloin kuumaa kauhukirjallisuutta alustavaa selailua varten.
Ties kuinka monesta lupaavasta kokelaasta tapetille jäi lopulta vain
Stephen Kingin Hohto. Kirjailija itse ei tunnetusti
pitänyt Kubrickin ohjaustyöstä: Kingin mukaan Kubrick ei
kunnioittanut alkuperäisteosta tai ymmärtänyt kauhugenren päälle.
Hohto-elokuvassa onkin siis ensisijaisesti kyse ohjaajan
henkilökohtaisesta kuin Kingin näkemyksestä.
Hohto alkaa ilmakuvalla usvaisia vuoristoteitä kiemurtelevasta henkilöautosta. Autossa matkaa Torrance perhe kohti Overlook-hotellia. Jack Nicholsonin esittämä Jack ilmoittautui perheineen vapaaehtoiseksi huolehtimaan autioituvasta puljusta talven kestävän sulun ajaksi. Eristäytyneenä muusta maailmasta Jack toivoo samalla saavansa kirjaprojektiinsa vauhtia. Alkuperäisteoksessa Jack oli Kingin omakuva ja paranteleva alkoholisti. Kubrick palkkasi Nicholsonin elokuvansa pääantagonistiksi tämän Yksi lensi yli käenpesän tuoman hullun imagon vuoksi. King kritisoikin Kubrickia tuoreeltaan tämän ratkaisusta: kirjailijan näkemyksessä Jack on normaali perheenisä, jonka mielenterveys pettää tarinan edetessä – Kingin mukaan Kubrick vesitti näin tarinan ydinajatuksen jo piirustuspöydällä.
Jo alussa katsojalle paljastetaan Overlook-hotellin sijaitsevan entisellä intiaanien hautausmaalla sekä edellisen talonmiehen seonneen ja murhanneen perheensä. Alkuperäisväestöön ja vereen viittaavia yksityiskohtia voikin löytää kohtaus toisensa perään Overlook-hotellin sisustuksesta ja seinämaalauksista: puljun seiniä on maalattu punaisella, ja esineistöstäkin löytyy ornamenttien, lapinmiesten kulttuuria muistuttavien koristekalujen ja seinävaatteiden kaltaisia yksityiskohtia sekä ääniefekteinä taustalla mekastavia intiaanisoittimia. Hotellia ja hotellin pihamaalta löytyvää suurta labyrinttiakin verrataan toistuvasti toisiinsa, kuin korostamaan Torrancen perheen eristäytyneisyyttä tai vankeutta hotellin kidassa.
Perheen poika Danny puhuu toistuvasti ”Tonyksi” ristimänsä mielikuvitusystävänsä kanssa. Scatman Crothersin esittämän Dick Hallorannin mukaan Dannyllä on ”hohdoksi” kutsuttu telepaattinen kyky nähdä ja kuulla asioita sekä viestiä ajatuksen voimalla. Stanley Kubrickin onkin sanottu tavoitelleen Hohdossa David Lynchin Eraserheadin selittämätöntä ahdistusta ja angstia – Kubrick jopa järjesti kuvausryhmälle näytöksen demonstroidakseen näille suunnitelmiaan elokuvansa suhteen. Hohdon filmatisoinnissa painottuukin kirjaa runsaammalla otteella tapahtumien selittämättömyys ja yleinen mystisyys: jopa hohdon merkitys, talon tapahtumat sekä tarinan loppuratkaisu jätetään katsojalle avaamatta. Oliko kyse sittenkään puhtaasta hulluudesta, vai asuuko Overlook-hotellissa sittenkin jokin tai jotain?
Jack Nicholsonin kirjoitustyöstä ei tule mitään. Vähitellen mies alkaa seota yhä eristäytyneemmäksi käyvässä hotellissa. Aavet puhuvat Nicholsonille – jopa perheensä murhannut talonmies kertoo Jackille olevan aika panna kuritonta perhettä ruotuun. Jackin sekoamista ei voinekaan pitää ihmeenä, niin klaustrofobiseksi ja sekavaksi Hohdon tunnelma edetessään käy. Kubrick onkin kuvannut teoksensa tarkoituksella aina uusista kuvakulmista siten, ettei katsojalle kehittyisi tilan suhteen toiston tai tuttuuden tunnettua. Overlook-hotelli onkin kuin muuttuva labyrintti, jossa huoneet ja käytävät vaihtavat summittaisesti paikkaansa – osa huoneista jopa sijaitsee arkkitehtuuriin nähden mahdottomissa paikoissa: Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa nähtävä johtajan huone sijaitsee talon sisällä, mutta huoneessa on silti ikkuna ulos. Huoneen sisäänkäynti on myöhemmin kadonnut.
Sääli Shelley Duvallia. Satojen ottojen rupeamat, päivittäin muuttuva käsikirjoitus sekä aggressiivisen Kubrickin painostava persoonallisuus olivat tämän mielenterveydelle lopulta liikaa. Ohjaajaa kritisoivat eivät vain tunnu ymmärtävän, kuinka näyttelijöiden psyykkaaminen on osa tämän työtä, ja kauhuelokuvassa ahdistunutta vaimoa esittävän Duvallin piinaamisessa ei periaatteessa ollut mitään tavatonta. Sekoavaa aviomiestään pakenevan naisen ahdistus on autenttista. Jack Nicholson ja Shelley Duvall ovatkin kuvailleet työtään Hohdossa uransa vaikeimmaksi, mutta mielestäni lopputulos puhuu puolestaan: kukin näyttelijöistä tekee uransa hienoimman roolisuorituksen – vaikka sitten veitsi kurkulla. Danny Lloydia Kubrick säästi elokuvansa jännitykseltä, ja Lloyd onkin kertonut ymmärtäneensä vasta vuosikymmenen päästä olleensa mukana kauhuelokuvan kuvauksissa.
Hohto alkaa ilmakuvalla usvaisia vuoristoteitä kiemurtelevasta henkilöautosta. Autossa matkaa Torrance perhe kohti Overlook-hotellia. Jack Nicholsonin esittämä Jack ilmoittautui perheineen vapaaehtoiseksi huolehtimaan autioituvasta puljusta talven kestävän sulun ajaksi. Eristäytyneenä muusta maailmasta Jack toivoo samalla saavansa kirjaprojektiinsa vauhtia. Alkuperäisteoksessa Jack oli Kingin omakuva ja paranteleva alkoholisti. Kubrick palkkasi Nicholsonin elokuvansa pääantagonistiksi tämän Yksi lensi yli käenpesän tuoman hullun imagon vuoksi. King kritisoikin Kubrickia tuoreeltaan tämän ratkaisusta: kirjailijan näkemyksessä Jack on normaali perheenisä, jonka mielenterveys pettää tarinan edetessä – Kingin mukaan Kubrick vesitti näin tarinan ydinajatuksen jo piirustuspöydällä.
Jo alussa katsojalle paljastetaan Overlook-hotellin sijaitsevan entisellä intiaanien hautausmaalla sekä edellisen talonmiehen seonneen ja murhanneen perheensä. Alkuperäisväestöön ja vereen viittaavia yksityiskohtia voikin löytää kohtaus toisensa perään Overlook-hotellin sisustuksesta ja seinämaalauksista: puljun seiniä on maalattu punaisella, ja esineistöstäkin löytyy ornamenttien, lapinmiesten kulttuuria muistuttavien koristekalujen ja seinävaatteiden kaltaisia yksityiskohtia sekä ääniefekteinä taustalla mekastavia intiaanisoittimia. Hotellia ja hotellin pihamaalta löytyvää suurta labyrinttiakin verrataan toistuvasti toisiinsa, kuin korostamaan Torrancen perheen eristäytyneisyyttä tai vankeutta hotellin kidassa.
Perheen poika Danny puhuu toistuvasti ”Tonyksi” ristimänsä mielikuvitusystävänsä kanssa. Scatman Crothersin esittämän Dick Hallorannin mukaan Dannyllä on ”hohdoksi” kutsuttu telepaattinen kyky nähdä ja kuulla asioita sekä viestiä ajatuksen voimalla. Stanley Kubrickin onkin sanottu tavoitelleen Hohdossa David Lynchin Eraserheadin selittämätöntä ahdistusta ja angstia – Kubrick jopa järjesti kuvausryhmälle näytöksen demonstroidakseen näille suunnitelmiaan elokuvansa suhteen. Hohdon filmatisoinnissa painottuukin kirjaa runsaammalla otteella tapahtumien selittämättömyys ja yleinen mystisyys: jopa hohdon merkitys, talon tapahtumat sekä tarinan loppuratkaisu jätetään katsojalle avaamatta. Oliko kyse sittenkään puhtaasta hulluudesta, vai asuuko Overlook-hotellissa sittenkin jokin tai jotain?
 |
| Hohdon käytäväkohtauksisssa käytettiin innovatiivista Steadicam-tekniikkaa. |
Jack Nicholsonin kirjoitustyöstä ei tule mitään. Vähitellen mies alkaa seota yhä eristäytyneemmäksi käyvässä hotellissa. Aavet puhuvat Nicholsonille – jopa perheensä murhannut talonmies kertoo Jackille olevan aika panna kuritonta perhettä ruotuun. Jackin sekoamista ei voinekaan pitää ihmeenä, niin klaustrofobiseksi ja sekavaksi Hohdon tunnelma edetessään käy. Kubrick onkin kuvannut teoksensa tarkoituksella aina uusista kuvakulmista siten, ettei katsojalle kehittyisi tilan suhteen toiston tai tuttuuden tunnettua. Overlook-hotelli onkin kuin muuttuva labyrintti, jossa huoneet ja käytävät vaihtavat summittaisesti paikkaansa – osa huoneista jopa sijaitsee arkkitehtuuriin nähden mahdottomissa paikoissa: Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa nähtävä johtajan huone sijaitsee talon sisällä, mutta huoneessa on silti ikkuna ulos. Huoneen sisäänkäynti on myöhemmin kadonnut.
Sääli Shelley Duvallia. Satojen ottojen rupeamat, päivittäin muuttuva käsikirjoitus sekä aggressiivisen Kubrickin painostava persoonallisuus olivat tämän mielenterveydelle lopulta liikaa. Ohjaajaa kritisoivat eivät vain tunnu ymmärtävän, kuinka näyttelijöiden psyykkaaminen on osa tämän työtä, ja kauhuelokuvassa ahdistunutta vaimoa esittävän Duvallin piinaamisessa ei periaatteessa ollut mitään tavatonta. Sekoavaa aviomiestään pakenevan naisen ahdistus on autenttista. Jack Nicholson ja Shelley Duvall ovatkin kuvailleet työtään Hohdossa uransa vaikeimmaksi, mutta mielestäni lopputulos puhuu puolestaan: kukin näyttelijöistä tekee uransa hienoimman roolisuorituksen – vaikka sitten veitsi kurkulla. Danny Lloydia Kubrick säästi elokuvansa jännitykseltä, ja Lloyd onkin kertonut ymmärtäneensä vasta vuosikymmenen päästä olleensa mukana kauhuelokuvan kuvauksissa.
 |
| Huomaa kuvakulma ja litistävä kamera: Jackin kirves "osuu" Wendyyn. |
Stanley Kubrickin Hohto on kaikesta kritiikistäkin huolimatta ikoninen pala kauhuelokuvan historiaa – jopa Stephen Kingin myöhemmät, alkuperäisteokselle uskollisemmat filmatisoinnit nojaavat juuri Kubrickin näkemykselle. Ilmestyessään Hohtoa pidettiin floppina – samana viikonloppuna julkaistiin myös Imperiumin vastaisku – ja Hohdostakin oli lopulta liikkeellä lukuisia toisistaan poikkeavia leikkauksia. Nykyisin vakiintuneita versioita on kaksi: amerikkalainen 144- ja eurooppalainen 119-minuuttinen versio. Kahden välillä ei ole juonellisesti merkittäviä eroja, vaan amerikkalainen versio tarjoaa enemmän yksityiskohtia ja mm. lopussa kohtauksen, jossa Duvallin esittämä Wendy astuu juhlivien luurankojen täyttämään saliin. Eurooppalainen typistetty versio on mielestäni tiiviydessään kahdesta mielekkäämpi.
Täydellinen tapa nauttia Hohdosta on mielestäni laadukkaan kotiteatterijärjestelmän kautta ja pimenevän alkuehtoon aikaan, jolloin heikentyvä valaistus tukee elokuvan tihenevää klaustrofobista tunnelmaa taustalla pauhaavan metakan samalla vähitellen voimistuessa, kuin jokin tai jotain lähestyisi katsojaa vastustamattomasti. Stanley Kubrick ja Stephen King eivät ehkä aina täysin ymmärtäneet tai arvostaneet toistensa työtä, mutta Hohto on mielestä klassikko ja itsenäisenä teoksena kehunsa sekä palkintonsa ansainnut. Outoilu on kaunista. Siispä: outoilkaa!
Arvio: 5/5
THE SHINING, 1980 USA
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Diane Johnson, Stanley Kubrick, Stephen King
Näyttelijät: Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd, Scatman Crothers
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.