Lenin lokakuussa (1937)

Lokakuun vallankumouksen kaksikymmentävuotisjuhlallisuuksien kunniaksi Stalin päätti tuottaa sarjan elokuvia aiheesta. Neuvostoelokuva kuitenkin oli tuohon aikaan kriisissä ja maan kärkinimet tavalla tai toisella kiinni omissa projekteissaan, joten tukusta lupaavia nuoria ohjaajanimiä arpa osui Mihail Rommin kohdalle. Johtajan unelmoimasta vallankumouksellisen taiteen ilojuhlasta tulikin pannukakku muiden teosten kosahdettua alkutekijöihinsä. Stalinin silmät ja korvat olivatkin siten alati nuoren ohjaajan niskassa valvomassa opin puhtautta ja työn suoriutumista ajallaan. Lisäpaineita Rommille tuotti tuolloin kuumimmillaan ollut massaterrorin ja puhdistusten kausi. Ohjaaja palkittiin työstään elokuvapalkinnolla – vastuullinen elokuvapomo taas sabotaasisyytteellä ja nikkelillä niskaansa. Business as usual.

Monta monituista versiota on lokakuun vallankumouksesta kerrottu. Stalinin noustua valtaan ja pitkään johtajan kuoltuakin klassista tarinaa muunneltiin hetken tarpeiden mukaisesti. Sergei Eisensteinin Lokakuussa Trotskilla oli vielä olennainen sijansa sosialismin nousussa, kun taas kymmentä vuotta myöhemmin tämän nimi – samoin kuin Kamenev ja Sinovjev – mainitaan korkeintaan moittivaan sävyyn. ”Toveri Stalin on oikeassa”, karjuu Lenin viitaten taustalla leveästi hymyilevään viiksekkääseen georgialaisvekkuliin. Suojasään aikaan myös toveri Stalin poistettiin Rommin teoksen kuvastosta. Elokuvahistorian ja neuvostopropagandan ystävien iloksi Lenin lokakuussa on sittemmin restauroitu alkuperäiseen muotoonsa.

Huomaa: Stalin Leninistä oikealla, eli Leninin luotettu ja oikea käsi.

Jatkaakseni vertaustani Eisensteiniin: klassinen mykän kauden vallankumouselokuva oli parhaimmillaan puhdasta voimaa ja energiaa. Lenin lokakuussa taas on esikuviaan huomattavasti hidastempoisempi ja – suoraan sanoen – tylsempi. Ehkä vasta vallankumouksen ja sisällissodan kauhujen jälkeen taiteilijoilla riitti vimmaa ja sosialismissa reipasta taisteluhenkeä, mutta olojen vakiinnuttua myös kulttuuri luutui staattisempaan muotoon. Hirvittävien paineiden alla työskennellyt Romm kuvasikin elokuvansa purkkiin kolmessa viikossa – lopputuotteen verkkaisuus ja kömpelyys eivät siten tule yllätyksenä. Ehkä ohjaaja kopioikin lopun vallankumouskohtauksissa Eisensteinia aikaa ja vaivaa säästääkseen. Miksi keksiä pyörää uudelleen?

Kerrankin voin sanoa yhtyväni Stalinin mielipiteeseen: Lenin lokakuussa on huono elokuva. Suuren johtajan unelmoiman teossarjan epäonnistuminen saattoi ajaa idean isän raivon partaalle, mutta ainoan valmistuneenkin teoksen ala-arvoisuus oli viimeinen pisara – Neuvostoliiton pyhistä pyhimmän suunnitellut juhlallisuudetkin menivät näin myttyyn. Elokuvallisista katastrofeista vastanneiden tahojen kadottua hämärissä olosuhteissa Mihail Rommille tarjottiin uutta yritystä aiheen parista tuottamalla jatko-osa vallankumouksen etenemisestä ja Neuvostoliiton perustamisesta. Romm tarttui tarjoukseen. Vaikka nuori ohjaaja myöhemmällä urallaan saikin paljon aikaan niin leipätyössään kuin tulevien mestareiden mentorinakin, muistetaan Romm vielä nykyäänkin nimenomaan näistä Lenin-elokuvistaan.


Arvio: 2/5


LENIN V OKTYABRE, 1937 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Aleksei Kapler
Näyttelijät: Boris Shchukin, Vasili Vanin, Nikolai Ohlopkov