Full Metal Jacket (1987)

Sodan psykologia. Kuolemaa nähneen ihmisen tunnistaa usein silmistä. Ymmärtäessään henkisen ja fyysisen rajallisuutensa ihminen joko murtuu täysin – tai kokee henkisen murroksen: juoksuhaudoissa ei ole ateisteja, sanotaan. Stanley Kubrick oli taiteilijana kiinnostunut Vietnamin sodan psykologisesta puolesta. Modernin henkitieteen vaikutuksesta myös armeijan koulutus kehittyi noihin aikoihin tavanomaisesta massamallista tehokkaampiin ja brutaalimpiin tappometodeihin. Sodan jäljiltä Pohjois-Amerikassa vaeltelikin käveleviä aikapommeja jatkamassa sotaansa kylien ja kaupunkien kaduilla. Tappovaihteen psykologinen poiskytkentä opittiin vasta kauan Vietnamin sodan jälkeen, kun vahinko oli jo tapahtunut. Kaikkia kilahtaneita ei sittenkaan saatu kuntoutettua osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa.

Full Metal Jacket on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kuvaa sotaan lähetettävien miesten indoktrinaatiota kunnollisista veronmaksajista säälimättömiksi petoeläimiksi. Pohjustusvaiheessa kullekin sotilaista annetaan uusi nimi ja identiteetti. Tuhmuuksia suustaan päästelevä R. Lee Ermeyn hajottaa ensin tykinruuan psyyken järjestelmällisellä simputuksella, minkä jälkeen vääpeli Hartman kokoaa sirpaleiksi hajonneen mielen uuteen, isänmaallisempaan muotoon. Matthew Modinen esittämä Joker on muita älykkäämpi ja pitää järjestelmää pilkkanaan. Vincent D’Onofrion esittämä Gomer Pylekin eheytyy koulutuksen edetessä ylipainoisesta häpeäpilkusta mallikelpoiseksi tappajaksi. Heikkoutensa mukana Pyle menettää ihmisyytensä ja lopulta henkensäkin.

Stanley Kubrickin alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa elokuva holokaustista ennen suunnitelmien hylkäämistä toteuttamiskelvottomina. Sotakirjeenvaihtajana palvelleen Gustav Hasfordin Vietnam-kokemuksiin pohjautuva, hirtehisen humoristinen romaani taasen teki ohjaajamestariin niin suuren vaikutuksen, että mies luki teoksen läpi peräti kahdesti. Karskia ja kaunistelematonta Hasfordia itseään kovista otteistaan tunnetun Kubrickin on kerrottu pelänneen. Alkuperäisteoksen kirjoittajaa ei haluttu mukaan kuvauspaikalle, eikä miestä alkujaan ollut tarkoitus huomioida käsikirjoituksen osalta elokuva lopputeksteissäkään. Kubrick kuitenkin antoi periksi kohteluunsa tyytymättömän Hasfordin uhattua veteraanin nöyryyttämistä seuraavalla mainehaitalla. Kubrick oli siis oikeistolainen.

Vietnamiin Jokerin ja tämän kumppanin matka vie puolivälin paikkeilla. Jo lennolla pelipaikalle nämä todistavat sotilaan säälittä ja makeasti naureskellen ampumassa aseettomia siviilejä. Perillä miehiä odottaa seksillä ja huumeilla elävä, vihollisten sekä sivullisten uhrien ruumiiden peittämä rauniokaupunki. Ihmiset ovat niin tottuneet kalmaan, että nämä laskevat vainajain kustannuksella jo leikkiäkin. Perillä toksista maskuliinisuutta huokuva vanha remmi kokoontuu yhteen: sodan kauhuista ja propagandasta ironisella tavallaan ilveilevä Joker kohtaa jälleen Animal Motherin, Cowboyn ja kumppanit. Vihollista sen sijaan ei nähdä, ainoastaan kasvottomia vainajia sekä joukkohautoja. Tuttuna teemana monista muista Vietnam-aiheisista teoksista amerikkalaisten sotilaiden on mahdotonta tunnistaa ystävää vihollisesta, ja vainoharhaisuus onkin sodassa arkipäivää.

Elokuvan käsikirjoittamiseen osallistunut Michael Herr on kuvannut tarinan sotaosuutta ihmismielen ja maskuliinisuuden pimeimpien puolten taistelukentäksi. Painottaakseen elokuvansa yliampuvaa maskuliinisuutta Kubrick olisi halunnut Animal Motherin rooliin itsensä Arnold Schwarzeneggerin – Arska kuitenkin joutui kieltäytymään roolista kiireisiinsä vedoten. Vähemmän steroideja kuseva Adam Baldwin lienee arkisempana ja samaistuttavampana hahmona luontevampi valinta machoilevan rivisotilaan rooliin, mutta kuka oikeasti EI olisi halunnut nähdä Arskaa Kubrick-leffassa? Mielenkiintoisena ratkaisuna Full Metal Jacketissa ei nähdäkään sotilaita tappamassa kuin naisen aivan elokuvan lopussa. Jos ensimmäinen puolikas päättyi heikkouden ja feminiinisyyden kuolemaan vertauskuvallisesti, päättyy toinen puolikas samoihin kuviin ja tunnelmiin konkreettisesti.

Full Metal Jacket on suurenmoinen psykologinen sotaelokuva, jonka tekoprosessistakin saisi helposti kerrottua jännittävän tarinan poikineen. Toisin kuin kirjassa, Kubrickin elokuvassa ei käydä lainkaan viidakossa – Full Metal Jacketin kaupunkirauniotkin olivat todellisuudessa purkutyömaata. Modinen ja D’Onofrion ystävyyskin viileni kuvausten vaiheissa, ja alussa nähtävä Jokerin lyönti olikin aitoa turhautumista. R. Lee Ermeynkin piti alkujaan toimia vain sotilaallisena neuvonantajana, mutta tämän räjähtävät näyttelijäntaidot vakuuttivat Kubrickin. Kertomansa mukaan Ermey improvisoikin lennossa suurimman osan elokuvassa suoltamistaan solvauksista. Hartmanin indoktrinaatio tekikin tehtävänsä: viimeisissä kuvissa Joker nähdäänkin muiden mukana marssien laulaen palavilla raunioilla. Koulutus on ohi. Sodan loppua sen sijaan ei nähdä milloinkaan.


Arvio: 5/5


FULL METAL JACKET, 1987 USA, Iso-Britannia
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stanley Kubrick, Michael Herr, Gustav Hasford
Näyttelijät: Matthew Modine, Vincent D'Onofrio, Adam Baldwin, R. Lee Ermey