Komedia on taiteenlajeista
julmin. Suurena runoilijana tunnetulle elokuvaohjaajalle komedian
tekeminen onkin varmasti melkoista myrkynjuontia, mutta minkäs teet?
Aleksandr Dovzenkon ydinosaamiselle ei Stalinin
Neuvostoliitossa ollut kylmän sodan vuosina kysyntää, eikä
tunnetun suurohjaajan tietotaitoa missä tahansa tehdastöissäkään
sopinut tuhlattavan. Annabelle Bukarinin
omaelämänkerralliseen propagandaromaaniin perustuva Näkemiin,
Amerikka syntyi siis ennemmin pakon ja epätoivon kuin
taiteellisen kunnianhimon motivoimana. Aikansa merkittävänä
kirjallisena tapauksena lupa filmatisointiin kuitenkin heltyi, ja
tusinan byrokraattisen käsikirjoituskierroksen jälkeen Dovzenko
pääsi aloittamaan viimeiseksi jääneen ohjaustyönsä.
Näkemiin, Amerikasta tarkoitettiin säilyneen materiaalin perusteella farssia lamavuosien amerikkalaisen komedian ja erityisesti Ernst Lubitschin hengessä. Tarinan päähenkilö on karikatyyrimäisten kapitalistijenkkien kansoittamassa konsulaatissa työskentelevä älykäs ja kuvankaunis toimittajanainen, joka Neuvostoliiton komennuksellaan sisäistää sosialismin totuuden. Laman ja kapitalismin lieveilmiöiden runtelemassa kotimaassaan rouva Bukar alkaa saarnata kommunismin ja vallankumouksen puolesta. Klimaattisessa epilogissa sankarittaren oli määrä palata unelmiensa maahan nuorten ja kauniiden kommunistien marssiessa punaisella torilla liput liehuen ja laulu raikaen. Viimeisissä kuvissa Bukar olisi yhtynyt kuoroon, jolloin ympyrä olisi sulkeutunut.
Tuntemattomasta syystä Näkemiin, Amerikka kuitenkin jäi kesken. Tarkkaa syytä projektin kaatumiselle ei tiedetä, mutta käsky tuli varmuudella Kremlistä. Erään tarinan mukaan Stalin ei pitänyt sen enempää Annabel Bukarista kuin Dovzenkon työn tasostakaan. Isä Aurinkoisen silmissä Bukar oli oikeamielisenäkin petturi, eikä siksi ansainnut erityishuomiota. Ohjaaja itse sai tietää saamistaan potkuista vasta studiovastaavan kääntäessä sähköt pois kesken kuvausten. Ainoastaan Yhdysvaltain lähetystöön sijoittuvat kohtaukset ehdittiin saamaan valmiiksi ennen tuotannon perikatoa.
Nykyisin saatavilla oleva versio Dovzenkon teoksesta perustuu Mosfilmin akristoista lyötyneen materiaalin pohjalta restauroituun raakileeseen. Keskeneräisenä Näkemiin, Amerikka ei sisälläkään mielekästä draaman kaarta tai tarinaakaan, ainoastaan muutamia dialogipitoisia irtokohtauksia. Vähän annin perusteella Dovzenkon ohjaustyössä mielenkiintoisinta taisikin olla porvarillinen estetiikka. Oivaltavaa tai hauskaa komediaa ei suuri ukrainalainen osannut tuottaa lainkaan – ei löytynyt Dovzenkolta ”Lubitschin kosketusta”. Ehkä Stalin olikin siis oikeassa lakkauttessaan Näkemiin, Amerikan lähtötelineihinsä. Aleksandr Dovzenkon on sanottu ottaneen kohtalonsa niin raskaasti, että tapauksen aiheuttama stressi ja masennus jouduttivat tämän kuolemaakin. Mestarin kasaantuneet toteutumattomat suunnitelmat tuotti valmiiksi ohjaajavaimo Julija Solntseva.
Arvio: 1/5
PROSCHAI, AMERIKA, 1951 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Lilija Gritsenko, Nikolai Gritsenko, Grigori Kirillov
Näkemiin, Amerikasta tarkoitettiin säilyneen materiaalin perusteella farssia lamavuosien amerikkalaisen komedian ja erityisesti Ernst Lubitschin hengessä. Tarinan päähenkilö on karikatyyrimäisten kapitalistijenkkien kansoittamassa konsulaatissa työskentelevä älykäs ja kuvankaunis toimittajanainen, joka Neuvostoliiton komennuksellaan sisäistää sosialismin totuuden. Laman ja kapitalismin lieveilmiöiden runtelemassa kotimaassaan rouva Bukar alkaa saarnata kommunismin ja vallankumouksen puolesta. Klimaattisessa epilogissa sankarittaren oli määrä palata unelmiensa maahan nuorten ja kauniiden kommunistien marssiessa punaisella torilla liput liehuen ja laulu raikaen. Viimeisissä kuvissa Bukar olisi yhtynyt kuoroon, jolloin ympyrä olisi sulkeutunut.
Tuntemattomasta syystä Näkemiin, Amerikka kuitenkin jäi kesken. Tarkkaa syytä projektin kaatumiselle ei tiedetä, mutta käsky tuli varmuudella Kremlistä. Erään tarinan mukaan Stalin ei pitänyt sen enempää Annabel Bukarista kuin Dovzenkon työn tasostakaan. Isä Aurinkoisen silmissä Bukar oli oikeamielisenäkin petturi, eikä siksi ansainnut erityishuomiota. Ohjaaja itse sai tietää saamistaan potkuista vasta studiovastaavan kääntäessä sähköt pois kesken kuvausten. Ainoastaan Yhdysvaltain lähetystöön sijoittuvat kohtaukset ehdittiin saamaan valmiiksi ennen tuotannon perikatoa.
Nykyisin saatavilla oleva versio Dovzenkon teoksesta perustuu Mosfilmin akristoista lyötyneen materiaalin pohjalta restauroituun raakileeseen. Keskeneräisenä Näkemiin, Amerikka ei sisälläkään mielekästä draaman kaarta tai tarinaakaan, ainoastaan muutamia dialogipitoisia irtokohtauksia. Vähän annin perusteella Dovzenkon ohjaustyössä mielenkiintoisinta taisikin olla porvarillinen estetiikka. Oivaltavaa tai hauskaa komediaa ei suuri ukrainalainen osannut tuottaa lainkaan – ei löytynyt Dovzenkolta ”Lubitschin kosketusta”. Ehkä Stalin olikin siis oikeassa lakkauttessaan Näkemiin, Amerikan lähtötelineihinsä. Aleksandr Dovzenkon on sanottu ottaneen kohtalonsa niin raskaasti, että tapauksen aiheuttama stressi ja masennus jouduttivat tämän kuolemaakin. Mestarin kasaantuneet toteutumattomat suunnitelmat tuotti valmiiksi ohjaajavaimo Julija Solntseva.
Arvio: 1/5
PROSCHAI, AMERIKA, 1951 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Lilija Gritsenko, Nikolai Gritsenko, Grigori Kirillov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.