Victoria (2015)

Vielä pari päivää sitten ajattelin itsekin skipata tämän varsin tylsältä ja sisältöönsä nähden vähän turhankin venytetyltä kuulostavan saksalaisen trillerin kirjoittaakseni pikaisesti parista muusta kiinnostavammasta tapauksesta, mutta jotenkin kuin ihmeen kautta löysinkin itseni katsomasta Victoriaa ja ennen pitkää myös arvostelemasta sitä. Mitä ihmettä tässä välissä on oikeasti tapahtunut ja miten tähän pisteeseen päädyin, en itsekään täysin ymmärrä, mutta näin jälkikäteen voin ainakin olla kohtalooni tyytyväinen, sillä kyseessä on kaikin puolin varsin onnistunut pieni rikosdraama

Kuten jo varmaan jokainen onkin tästä jo lukenutkin, on kyseessä Venäjän arkin tapaan kerrankin oikeasti yhdellä pitkällä otolla kuvattu elokuva erotukseksi feikeistä leikellymmistä tuotoksista mallia Birdman ja Köysi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tekijät kulkivat kameran kanssa aamuyöstä Berliinissä näyttelijöidensä kanssa jonkinlaisilla löyhillä ennakkosuunnitelmilla varustettuna ja purkittivat koko jutun siltä seisomalta. Koska suurkaupungin tapahtumia on vaikea kontrolloida ja alustavasti käsikirjoittaa, on suuri osa tässä nähtävistä tapahtumista ja dialogista oikeasti jouduttu improvisoimaan lennosta. Sebastian Schipperin osaamisesta ehkä kertoo jotain, että valmis tuotos jopa tuntuu hyötyvän teko-olosuhteistaan, vaikka kokonaisuuden luulisi helposti romahtavan alkuunsa kuin Neuvostoliiton.

Mutta hui! Unohdin kertoa näkemyseni Victorian tarinasta. Se alkaa berliiniläisestä yökerhosta, jossa yksin kaupungissa asusteleva espanjalainen Victoria on yömyöhäisille asti bilettämässä. Yökerhon ulkopuolella Victoria törmää joukkoon ulos potkittuja nuoria miehiä ja lähtee näiden matkaan jatkoille. Nuorten miesten jengi ei kuitenkaan ole mikä tahansa seurue vaan matka vie lopulta kaupungin mielenkiintoisemmille syrjäkulmille ja toiminnan keskipisteeseen. En halua spoilata mitään, mutta kyseessä on loppujen lopuksi varsin perinteikäs katselmus elämäänsä kyllästyneestä yksinäisestä ihmisestä, joka päätyy sattuman kautta keskelle elämänsä seikkailua.

Victoria ampuu parhaimmillaan munaskuille sen verran aitoa ja lähelle tulevaa intensiivistä draamaa että heikompaa hirvittää, mutta oikeasti vasta tätä kirjoittaessani taisin tulla keksineeksi mikä koko jutussa niin paljon itseäni viehätti ja vetosi: Sebastian Schipper ei yritäkään myydä elokuvaansa typerästi trendejä seuraten nostalgialla tai loputtomille kasariviittauksilla vaan kyseessä on kerrankin suhteellisen originaali ja kiinnostava uudempi elokuva, joka ei periaatteessa keksi pyörää uudestaan, mutta joka kuitenkin tekee ne perinteisetkin temppunsa siinä määrin tyylitajuisesti, että kokonaisuus potkii, lyö, raapii ja puree helposti nykypäivän väsähtäneemmät Hollywood-hapankaaliräiskäleet maan rakoon milloin hyvänsä - siitäkin huolimatta että tästä puuttuu kaikenlainen vähänkään syvempi ajatus ja meno hyytyilee toisinaan silkasta kuvaustavasta johtuen, mutta hälläviis.

Kylillä kuulin puhuttavan tästä jonkinlaisena uuden ajan mestariteoksena. En henkilökohtaisesti pidä tätä ehkä aivan niin kovan luokan rikosleffana, mutta mikä Victoriassa ylipäänsä toimii, se tyypillisesti myös toimii päällisin puolin oikein makoisasti kaikista pienistä ongelmista huolimatta. Kun ajattelee miten ja millaisissa olosuhteissa Victoriaa on oikeasti tehty, lopputulos voisi olla käsittämättömän paljon kuppaisempikin.



Arvio: 4.5/5



VICTORIA, 2015 Saksa
Ohjaus: Sebastian Schipper
Käsikirjoitus: Eike Frederik Schultz, Olivia Neergard-Holm, Sebastian Schipper
Näyttelijät: Franz Rogowski, Frederick Lau, Laia Costa