I Wish (2011)

Kohichin ja Ryunosuken isälle ja äidille on tullut avioero ja veljesten huotajuuskin on jaettu tasan vanhempien kesken. Toinen pojista asuu äitinsä ja isovanhempiensa luona pienellä tulivuorisaarella kun taas toinen on jäänyt muusikkoisänsä luokse toiseen kaupunkiin. Välimatkaa kahden välillä on niinkin kanssa, että harvat yhteydenpidotkin joudutaan hoitamaan lähinnä puhelimen välityksellä. Toinen veljistä kuitenkin kuulee urbaanin legendan kahdesta luotijunasta, joiden tietyllä kohtaamispaikalla vapautuneella energialla on kyky toteuttaa sille esitettyjä toiveita. Niinpä veljet ystävineen päättävätkin yksissä tuumin pinnata koulusta päästäkseen toivomaan junilta perheen palaamista jälleen yhteen.

I Wishiin saatiin tiettävästi idea erään isohkon japanilaisen luotijunia valmistavan yrityksen kiinnostuttua tuottamaan markkinointimielessä alaansa sivuavan elokuvan. Yhteys luonnollisesti otettiin sen hetken nimekkäimpään mahdolliseen kotimaiseen ohjaajaan, jolle luvattiin työtään varten messevä tuotantobudjetti yhdistettynä mittaviin taiteellisiin vapauksiin. Lopullinen tuotos on siis käytännössä parituntinen mainos, mutta Hirokazu Kore-edan takuuvarmoista käsistä lähteneenä sellaisenakin taatusti viattomimpia joita on koskaan tehty.

Aiheeseensa nähden kyseessä on oikeasti yllättävänkin aikuinen kuvaus lapsuuden naiiviudesta sekä pyrkimyksestä löytää paikkansa hajonneen perheen muuttuneessa arjessa. Pääpaino tarinassakaan ei oikeasti ole luotijunien ihmeitä tekevissä taikavoimissa vaan lasten pitkin elokuvaa jatkuvassa matkassa kohti päätepistettä sekä sen aikana tapahtuvalla kasvulla ja muutoksella. Seikkailua varten lapsikatras joutuu käyttämään kekseliäisyyttään laistaakseen koulusta ja kerätäkseen rahaa matkaansa varten, apua joudutaan välillä pyytämään mummulta ja vaariltakin. Tietysti jokaisella pikkunaskalilla on myös oma hauska varatoiveensa kaiken varalle: yksi haluaisi mennä naimisiin opettajansa kanssa, yksi haluaisi takaisin kuolleen koiransa ja yhden mielessä siintää halu juosta vähän nopeammin.

En oikeasti enää edes tiedä mitä tässä vaiheessa voi I Wishistäkään enää muuta sanoa kuin että kyseessä on ehta Hirokazu Kore-edan ohjaustyö niin hyvässä ja pahassakin, onhan mestari tavoilleen uskollisesti tälläkin kertaa yksin vastuussa kaikesta mahdollisesta käsikirjoituksesta leikkaukseen. I Wish ei periaatteessa poikkeakaan millään tavoin miehen perinteisestä perhe-elokuvan tyylistä. Jopa suuri osa tässä nähtävistä aikuisista näyttelijöistäkin on Kirin Kikiä ja Hiroshi Abea myöden miehen uuden ajan elokuvien vakiokalustoa, mikä ei siis ole huono asia ollenkaan.

I Wish on pohjimmiltaan äärimmäisen herttainen ja hyväntuulinen draamaelokuva. Jos pituutta ja turhia sivujuonia vain olisi maltettu jättää sopivasti pois, tämä voisi helposti olla vielä ohjaajansa parhaimmistoakin.



Arvio: 4/5



KISEKI, 2011 Japani
Ohjaus: Hirokazu Kore-eda
Käsikirjoitus: Hirokazu Kore-eda
Näyttelijät: Hiroshi Abe, Joe Odagirl, Kirin Kiki, Kohki Maeda, Masami Nagasawa, Nene Otsuka, Ohshiro Maeda, Ryoga Hayashi, Yoshio Harada, Yui Natsukawa