Tony Takitani (2004)

Niin, poikaseni. Elämä se vaan on kovin mälsää. Viikkoja tai vuosia taaksepäin katsoessa tulee ainoastaan huomanneeksi tuhlanneensa tolkuttomat määrät arvokasta aikaansa ties minkälaisten teennäisten lillukanvarsien vääntämiseen kun voisi oikeasti katsoa ja arvostella sellaisia elokuvia kuin itse haluaa ja viitsii. Sittenkin huomaa monesti toistelevansa huomaamatta itseään kerta toisensa jälkeen vain kuvitellakseen samalla olevansa jonkinlainen loputtomasti kirjallisessa mielessä uusiutuva hullu nero. Kaikki mainen tässä maailmassa on pelkästään mälsää, totta tosiaan.

Mutta mälsää on elämä myös Tony Takitanilla. Tonylla oli yksinäinen lapsuus tämän äidin kuoltua hyvin nuorena ja isänsäkin kierrellessä mieluummin maailmaa jazz-orkesterinsa kanssa. Koulussa omituisesti länsimaisittain nimettyä Tonya pidettiin pelkästään omituisena ja omaan rauhaansa vetäytyvänä sosiaalitaidottomana vässykkänä. Lopulta taiteellisesti lahjakkaasta Tony Takitanista tulikin mekaanisten piirrostensa kanssa kotonaan hääräilevä insinööri, jolla ei isänsä lisäksi juuri seuraa maailmassa ollut.

Toisin kun omani, Tony Takitanin elämäntarina perustuu aikamme mestarikertoja Haruki Murakamin samannimiseen novelliin ja sitä säestääkin Ryuichi Sakamoton melankolisen haikea tunnussävel, omanlaisensa pieni klassikko jo ihan itsessään. Jun Ichikawan tyylitajuisen minimalistinen ohjaustyylikin saa Tonyn lohduttoman kertomuksen tuntumaan paljon runollisemmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan.

Tony Takitanin elämässä ei loppua kohden juuri valopilkkuja näy; hetken kukoistaneesta rakkaudesta solmittu lapseton avioliittokin paljastuu lopulta traagisen lyhytikäiseksi ja vaimon taakseen jättämän tyhjän aukon täyttämiseen palkattu avustajakin romahtaa henkisesti jo kauan ennen varsinaisen pestinsä alkua. Edes epilogissa Tonya ei odota kuin loputon henkinen tyhjyys ja yksinäisyys kuin elinkautinen vankeustuomio omassa kodissaan. Loppujen lopuksi rakkaus, vaikka sitten vain salainen ihastus tai kertaalleen menetetty sellainen, on Tonylle paljon kauniimpaa ja tärkeämpää kuin kokonainen ihmiselämä ilman rakkautta laisinkaan.

Vaikka Tonyn itsensä kokemat vastoinkäymiset lopulta alkavatkin hälvetä yksinäisen miehen mielestä kuin tuore lumi keväisessä auringonpaahteessa, ei Tony Takitanin kalsea ja masentava tarina todennäköisesti suostu katoamaan katsojan takaraivosta kaikessa harmaudessaan ja pienimuotoisuudessaankaan vielä vuosikausienkaan jälkeen. Maailma ei toisin sanoen ehkä ole yhtään sen vähemmän mälsä paikka elää tämänkään elokuvan jälkeen, mutta sainpahan kerrankin kirjoitettua jotain oikeasti erilaista.



Arvio: 4/5



TONY TAKITANI, 2004 Japani
Ohjaus: Jun Ichikawa
Käsikirjoitus: Haruki Murakami, Jun Ichikawa
Näyttelijät: Hidetoshi Nishijima, Issei Ogata, Rie Miyazawa, Shinohara Takahumi, Shizuka Moriyama, Yumi Endo