Eureka (2000)

Eureka alkaa kun nimetön pyssymies kaappaa bussin ja ottaa sen epäonniset matkustajat panttivangeikseen. Vähän myöhemmin katsojalle kerrotaan uhkaavan episodin päättyneen verilöylyyn, josta selvisi hengissä vain kaksi kyydissä ollutta teini-ikäistä nuorta sekä kuski. Nuoret eivät tapahtuneen jäljiltä ole enää halunneet tai kyenneet puhumaan sen enempää toisilleen kuin vanhemmilleenkaan ja määräämättömän pituinen sairasloma koulustakin on johtanut lähinnä maailmalta valmiiksi sulkeutuneen kaksikon erakoitumiseen omaan kotiinsa. Tilanne lähtee viimeistään käsistä sisarusten äidin kadottua ja isän kuoltua vain lyhyen ajan sisällä edellisestä tragediasta.

Toisaalla veriteosta selvinnyt, niinikään tapahtuneesta traumatisoitunut bussikuski on päätynyt vaihtamaan ammattia ja matkan varrella myös vaimoa. Myöhemmin miehelle selviää myös kahden nuoren elämäntilanne, ja tämä päättääkin alkaa itse huolehtimaan teinien hyvinvoinnista. Tarinan edetessä puoliväliään kohti tässä vaihessa entinen bussikuski päättää hankkia itselleen pienen minibussin ja lähteä nuorten kanssa elämää suuremmalle automatkalle ympäri paikallissaarta, päämääränään kolmikon yhteisen menneisyyden jättämien henkisten arpien umpeutuminen ja uusi elämä.

Shinji Aoyaman Cannesin elokuvajuhlilla aikoinaan useammassakin kategoriassa palkittu Eureka on koko reilussa kolmituntisessa komeudessaan hyvin japanilainen elämys: dialogia ja tunteilevaa draamaa tästä löytyy hädin tuskin puolitoistatuntisenkaan elokuvan edestä, vaan pääpaino on sanattoman vaikuttavalla ja pahuksen tyylikkäällä seepianvärisellä kuvauksella sekä sateenropinan ja meren aaltojen kaltaisilla voimakkaita tunteita herättävillä taustaäänillä. Tempo noin yleensä on äärimmäisen hidas ja harvat käänteetkin erittäin vähäeleisiä kuin suoraan kenen tahansa muun kotimaansa mestarin hiotummastakin klassikkoelokuvasta.

Kansankielellä sanottuna tästä löytyykin niin vaatimattomasti juonellista sisältöä, että Aoyama olisi suoralta kädeltä vain voinut jättää tuntikaupalla elokuvastaan sellaisenaan leikkauspöydälle, mutta käytännössä pesuveden mukana olisi mennyt myös Eurekan rauhallisen rentouttava tunnelma ja mukavan verkkainen rytmitys, jonka kaltaista vain harvoin pääsee kokemaan elokuvissa nykypäivänäkään. Aoyaman kunnianhimoisemmissakin visioissa pienillä arkisilla asioillakin on merkitystä eikä miehellä tunnu koskaan olevan turhaan kiire mihinkään. Vaikka itse tykkäänkin Aoyaman asenteesta, olen kuitenkin valmis myöntämään tällaisen verkkaisemman tyylin olevan todennäköisesti monelle hätäisemmälle katsojalle pelkästään tappavan tylsää seurattavaa. Varoituksen sana siis heille.

Tekisi mieleni tähän loppuun heittää ties kuinka monennen kerran vanha ja kulahtanut klisee siitä, miten vähemmän on taas kerran enemmän, mutten suinkaan enää tässä vaiheessa tietenkään halua vajota niin alas. Sanottakoon kuitenkin, että Aoyaman elokuva on audiovisuaalisena taideteoksena eleettömän tyylitajuinen, ihastuttavan rauhallinen ja kaikenlaista turhaa sentimentaalisuutta ja kohtuutonta suurieleisyyttä kaihtava road movie yllättävänkin positiivisella sanomalla. Matkan päässä tarinan henkilöhahmojakin odottaa elämän värien löytyminen ihan kirjaimellisesti.



Arvio: 5/5



YURIKA, 2000 Japani
Ohjaus: Shinji Aoyama
Käsikirjoitus: Shinji Aoyama
Näyttelijät: Aoi Miyazaki, Koji Yakusho, Masaru Miyazaki