Son of Saul (2015)

Olin suoraan sanoen jo täysin unohtanut koko Son of Saulin. Kirjoitin tämän kyseisen arvostelunkin jo muutamaa päivää vaille tasan vuosi sitten, mutta keskityin alkuperäisessä vedoksessa siinä määrin purkamaan turhautumistani tämän vietyä parhaan vieraskielisen Oscarin Ciro Guerran huikean Embrace of the Serpentin nenän edestä, notta katsoin parhaaksi jättää koko sepustuksen julkaisematta ja palata aiheeseen joskus myöhemmin paremmalla ajalla pölyn viimein laskeuduttua.

Saulin poeka kuitenkin todella nappasi vuoden 2016 Oscar-bileissä parhaan vieraskielisen elokuvan kultaukkelin. Ensimmäinen ajatus ainakin itselläni luonnollisesti oli, jos Guerran viidakkoseikkailun kaltainen mestariteos jäi ilman palkintoja, miten hyvä tämä voittaja sitten oikeasti voi olla? Edellispäivänä (vuosi sitten) tarkastamani Embrace of the Serpent jätti sen verran hyvän pärinän pääkoppaan, ettei sen nerokkuuden jälkeen oikeasti ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa henkisiä orgioita katsomalla tämä samaan putkeen.

Vanha legenda tietää Hollywood-pamppujen rakastavan erityisesti holokaustista kertovia leffoja ja sellainen Son of Saulkin pohjimmiltaan on: jälleen yksi toisesta maailmansodasta ja juutalaisten kansanmurhasta kertova raina. Tarinan päähenkilö on Saul, muiden kaltaistensa käsittelyyn ja ryöväämiseen pakotettu ”välimies” ja luopio, joka löytää ruumiiden seasta nuoren pojan jonka oikeaoppisten juutalaisten hautajaisten järjestämisestä tulee Saulin päähänpinttymä lopun elokuvan ajaksi.

László Nemesin ns. mestariteoksen pääosassa raakuuksiin ilmeettömästi reagoivana Saulina hääräävä kokematon Geza Röhrig takaraivoineen tekee luonnollisesti näyttelijöistä kaikkein vaikuttavimman ja sanalla sanoen myös ainoan ihan oikeasti muistettavan roolisuorituksen. Varsinaisessa pääosassa tässä on kuitenkin käsikameralla laatikkomaisella kuvasuhteella, mahdollisimman tunkkaisessa ja likaisessa bunkkerissa kuvattu kokonaisuus, jonka perusideana on yksinkertaisesti asettaa katsoja omantuntonsa riivaaman Saulin tavoin keskelle Auschwitzin ahdistavaa ja klaustrofobista helvettiä. Temppu on myös ilmeisen onnistunut, vaikka se onkin enimmäkseen kauhean ikävystyttävää katsoa ja kuunnella. Varsinaisia raakuuksiakaan tässä ei näytetä, vaan suurin osa jätetään oikeaoppisesti katsojan synkän mielikuvituksen varaan epämääräisenä taustahälynä.

En aio valehdella tai kaunistella omaa mielipidettäni tässä nyt ollenkaan, mutta itse en juurikaan syttynyt missään vaiheessa Son of Saulille. Koko holokausti alkaa jo tässä vaiheessa olla elokuvamaailmassakin niin loppuun kaluttu ja kaikin mahdollisin liikenevin tavoin puhki ruodittu, ettei tämä kyllä enää jaksa ainakaan itseäni enää paljoa ravistella. Aina välillä tulee vastaan Liike pääkadulla -tapaisia yllättäviä tuttavuuksia, jotka aina silloin tällöin löytävät aiheestaan uudenlaisia kiinnostavia näkökulmia ja sanottavaa, mutta muutoin kaikki alkaakin jo olla nähty ainakin miljoonaan kertaan. Son of Saulin huomattavimmaksi kontribuutioksi "genrelleen" taitaa loppujen lopuksi jäädä sen poikkeuksellisen kolho toteutus, jota sitäkään ei koska tahansa jaksa ainakaan mielikseen katsoa.

Suurin ylistyssana, jota saan itsestäni tämän kohdalla puristettua ulos on, että Nemes ohjaustyö kuitenkin jätti aikoinaan jälkeensä melkoisen vahvan muistijäljen. Oikeastaan voisinkin varmaan helposti palauttaa mieleeni pääpiirteissään koko elokuvan keskeiset tapahtumat lopullista ratkaisua myöden vaikka edellisestä katsomiskerrasta onkin melkein täyden vuoden verran aikaa. Kovin moni parempikaan leffa ei samaan ole pystynyt, joten jotain erityistä taikaa tässäkin on piiltävä.

Jälkiviisastelu on tunnetusti aina parasta viisautta, mutta itse en todellakaan olisi mennyt jakelemaan tälle mitään Oscareita, niin voimauttava kokemus Saulin miespuolinen jälkikasvu ei todellakaan ole. Ehkä merkittävistä elokuva-alan palkinnoista päättävät tahot syystä tai toisesta pitävät kovasti nimenomaan tällaisista leffoista tai sitten itseltäni on vain on mennyt jotain olennaista pahemman kerran ohi, mutta helpolta Oscar-tärpiltä haiskahtava Son of Saul ei vain yksinkertaisesti nappaa kolmea ja puolta tähteä enempää edes avoimella mielellä katsottuna. Ehkä maailmasta vielä löytyy paljon väkeä, joka ei saa näistä jutuista koskaan tarpeekseen, mutta itse en todellakaan lukeudu siihen kohdeyleisöön.



Arvio: 3.5/5



SAUL FIA, 2015 Unkari
Ohjaus: László Nemes
Käsikirjoitus: Clara Royer, László Nemes
Näyttelijät: Géza Röhrig, Levente Molnár, Urs Rechn