Ana, My Love (2017)

Te varmaan pohditte juuri nyt itseksenne, mikä ihme voima tässä maailmassa saa tällaisen kyynisen ja kaljuuntuvan kaljamahaisen körilään katsomaan romanialaisia parisuhdedraamoja, mutta selitys on oikeasti todella helppo. Luulin tätä nimittäin jonkinlaiseksi perverssiksi psykologiseksi trilleriksi, jossa pääosan rakastaja paljastuukin stalkkeriksi ja lopulta hulluksi murhaajaksi tai jotain vastaavaa, mutta ei. Tämä on oikeasti ihan vain normaalia parisuhdetta ja sillä selvä. Kun nyt menin kuitenkin katsomaan, tulkoon sitten arvosteltuakin. Kerran tämä vain kuitenkin kirpaisee.

Anan ja Toman rakkaus alkaa perinteiseen tapaan villeinä yliopistovuosina Friedrich Nietzschen tuotantoa ja filosofiaa ruotiessa. Episodin päätteeksi Ana saa paniikkikohtauksen. Myöhemmin Anan menneisyydestä paljastetaan tämän elävän äitinsä ja väkivaltaisen isäpuolensa kanssa. Toman vanhemmat vastaavasti ovat uskovaisia ortodoksikristittyjä ja ehdottomasti kaksikon avioliittoa vastaan. Lopulta kaksikko kuitenkin saa toisensa ja perustaa perheen. Stressin ja pakenevan hiusrajansa kanssa painiskeleva nuori isäntäkin päätyy lopulta vastavuoroisesti psykologin ja papin juttusille.

Ana, My Loven tarina saattaa kuulostaa paperilla kauhean hengettömältä ja pölhöltä, mutta se on käytännössä oikeasti harvinaisen ammattitaitoisella otteella kirjoitettu ja suhteellisen uskottava. Tarinaa itseään ei varsinaisesti kerrotakaan kronologisessa muodossa vaan tusinan verran eri aikatsoja loikitaan ristiin rastiin jo aivan ensimetreiltä lähtien kokonaisuutta pikkuhiljaa ja huomaamattomasti rakentaen. Tämä taitaa vielä olla niitä harvoja kertoja kun tällainen tyyli tarjoaa kokonaisuuteen muutakin kuin pökerryttävän sekavuuden tunteen, mistä kertonee jotain myös Dana Bunescun voittama Hopeinen karhu parhaasta leikkauksesta.

Cãlin Peter Netzerin elokuvalla on vain yksi paha, paha, paha ongelma ja vika, joka syö tältä helposti kahden tähden edestä katselunautintoa ainakin omissa kirjoissani. Tätä katsoessa huomaa selvästi että tekijät ovat suunnitelleet tarinan ja hahmonsa jonkinlainen psykologian oppikirja kädessään, ja kokonaisuus tuntuu pelkästään siksi kauhean kuivalta ja analyyttiseltä. Toisaalta jos autistinen parisuhdedraama ilman syvempiä tunteita kuulostaa jotenkin houkuttelevalta, tämä asia tuskin pääsee kauheasti häiritsemään.

Kai tämä on nyt niitä harvoja kertoja kun voi sanoa parisuhdedraaman ylittäneen kaikki sille asettamani odotukset - jotka siis tässä tapauksessa olivat nollaluokkaa sen jälkeen kun tajusin ettei kyseessä olekaan mikään tosi likainen ja kieroutunut murhajännäri. Ei Ana, My Lovemuutenkaan täysin kelvoton tai huono elokuva ole, kiitos jo aiemmin mainittujen erityisvahvuuksien. Yksikään parisuhdedraama jossa keskustellaan Nietzschestä ei voi olla täysin toivoton tapaus.



Arvio: 3/5



ANA, MON AMOUR, 2017 Romania, Ranska, Saksa
Ohjaus: Cãlin Peter Netzer
Käsikirjoitus: Cãlin Peter Netzer, Cezar Paul-Badescu, Iulia Lumânare
Näyttelijät: Adrian Titieni, Carmen Tanase, Claudiu Istodor, Diana Cavallioti, Mircea Postelnicu, Tania Popa, Vasile Muraru