Liike pääkadulla (1965)

Henkilökohtaisesti olen jo pitkään ollut lopen kyllästynyt kaikkeen toiseen maailmansotaan liittyvään ja olenkin tarkoituksella elänyt vuosikausia aiheen suhteen lähes täydellisessä pimennossa vaikka sitten ihan vain silkasta kiinnostuksen puutteesta, poikkeuksena tietysti tavalla tai toisella erityisen kiinnostavat tai muuten yleisesti merkittäviksi luetut elokuvat. Holokaustista kertovat rainat kuuluvat omissa kirjoissani tähän samaan sarjaan, joten mitään erityisen suurta kiinnostusta tämänkään katsomiseen ei varsinaisesti ollut etukäteen. Koska kyseessä on ensimmäinen tsekkoslovakialainen Oscar-voittaja ja yleisesti ottaen kaikkien aikojen parhaiden juutalaisten joukkomurhasta kertovien leffojen joukkoon lukeutuva tuotos, luettaneen tämä kuitenkin niiden harvalukuisten katsottavien merkkiteosten kastiin.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat karkeasti 40-luvun alkuvuosiin ja Jozef Tison johdolla itsenäistyneeseen Slovakiaan. Kömpelö mutta hyväsydäminen puuseppä Anton Brtko on turhautunut yksitoikkoiseen työhönsä ja päivästä toiseen nalkuttavaan vaimoonsa. Tilaisuus parempaan urkeaa valtion annettua määräyksen juutalaisten kauppiaiden omaisuuden pakko-otosta, minkä ansiosta Brtko onnistuu kahmaisemaan suhteidensa avulla itselleen ulkoisesti erinomaisesti toimeentulevan puodin hyvältä paikalta pikkukylän pääkadun varrelta.

Perillä puodissa Brtkoa odottaa kuitenkin yllätys: varakkaan tekstiililiikkeen sijaan kyseessä onkin vain pahainen nappikauppa, jota ylläpitää omassa huolettomassa maailmassaan elävä kuuroutunut vanhuudenhöperö leski nimeltä Rozália Lautmannová, joka ei alkuunkaan ymmärrä luokseen tulleen omituisen miehen selityksiä sen enempää kuin pienen kauppansa ulkopuolisia tapahtumiakaan. Itse puotikin on vain sentimentaalisen naisen ylläpitämää kulissia ja vanhaa emäntää elättää todellisuudessa paikallinen juutalaisyhteisö lahjoitusvaroin.

Paikalliset hyväntekijät päättävätkin tehdä pettyneelle Brtkolle tarjouksen, josta tämä ei voi kieltäytyä: puuseppä ei saisi mummon pientä putiikkia haltuunsa, mutta yhteisö maksaisi avokätisesti jos miekkonen auttaisi vapaa-ajallaan huolehtimaan vanhasta naisesta ja tämän pienestä nappikaupasta. Ennen pitkää Brtko alkaa itsekin uppoutua höperön vanhuksen huolettomaan pikku maailmaan, mutta paikallisen diktaattorin banderollien ja sotilaiden vallatessa yhä suuremman osan kaupungin julkisivua ja propagandan raikuessa yhä kuuluvammin kaduilla ja kuppiloissa on kaunis harha tuomittu lopulta tuhoutumaan...

Mikäli edellinen kuulostaa kovin tutulta, lienee syy siinä että samaa kuviota on enemmän tai vähemmän yritetty kopioida vaihtelevalla menestyksellä viimeiset viisikymmentä vuotta. Harva myöhempi jäljittelijä kuitenkaan on koskaan onnistunut saavuttamaan samanlaista musertavaa voimaa kuin Liike pääkadulla jälkimmäisessä puolikkaassaan tekee. Leffa on siis jaettu karkeasti kahteen osaan, joista ensimmäinen on hyvin huoletonta ja iloista komediaa, mutta loppua kohden tunnelma synkistyy ja käy yhä vain tukalammaksi ja painostavammaksi.

Kaikkein yllättävintä tässä on, etteivä tekijät varsinaisesti ole lähteneet ollenkaan tyypilliselle kikkailulinjalle vaan kyseessä on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen tarina juuri sopivan simppelillä otteella kerrottuna kuin klassisessa Hollywood-elokuvassa konsanaan. Tässä ei tyypillisestä amerikkalaisesta aiheen filmatisoinnista poiketen esim. taideta mainita natseja tai Hitleriä nimeltä kertaakaan, varsinaista joukkomurhaa ei missään kohtaa näytetä eikä tarinan tapahtumia tai historiallista kontekstia väännetä kertaakaan tyhmästi rautalangasta.

Ja ne näyttelijät. Jozef Kroner ja Ida Kamińska ovat elokuvan pääkaksikkona lähes täydellinen duo, jälkimmäinen saikin roolistaan ihan Oscar-ehdokkuudenkin ja ainakin omasta mielestäni täysin ansaitusti. Harmittavasti tuona vuonna pysti meni jollekin Elizabeth Taylorille, kuka lie... Tuleva klassikko-ohjaaja Juraj Herz tekee tässä pienen sivuroolin nimettömänä juutalaisena, mies työskenteli tämän parissa myös apulaisohjaajana.

Viimeiset kohtaukset ovatkin sitten parasta. Lopullinen loppu on katkeransuloisuudessaan aivan jotain muuta kuin mitä tällaiselta elokuvalta ehkä etukäteen odottaisi. En valehtele yhtään, jos totean ehkä vähän itsekin liikuttuneeni viimeisen muutaman minuutin aikana ihan kyyneliin asti. Vielä tähän päivään mennessä ei ole taidettu nähdä toista yhtä kaunista lopetusta holokaustista kertovassa leffassa.

Liike pääkadulla löi itselleni luun kurkkuun niin tehokkaasti, etten edes tiedä miten tiivistäisin kaiken tällaiseen yhteen lyhyeen epilogikappaleeseen. Liike pääkadulla on hämmästyttävä tuotos, yksi lajinsa ja tekomaansa ylivoimaista parhaimmistoa yhä edelleen. Jos ei vielä ole tullut tätä klassikkoa nähtyä niin sitten äkkiä katsomaan.



Arvio: 5/5



OBCHOD NA KORZE, 1965 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Elmar Klos, Ján Kadár
Käsikirjoitus: Elmar Klos, Ján Kadár, Ladislav Grosman
Näyttelijät: František Zvarík, Hana Slivková, Ida Kamińska, Jozef Kroner