Embrace of the Serpent (2015)

Ajattelin huvikseni etsiä joulun ratoksi käsiini kaikenlaista eksoottisempaa elokuvataidetta viime vuosilta ja eteeni lennähti tällainen kiinnostava kolumbialainen tuttavuus, joka nousikin nopeasti yhdeksi viime vuoden suosikkileffoistani heti sen yhden viime vuonna ilmestyneen animen jälkeen. Embrace of the Serpent, huippulahjakkaan Ciro Guerran kolmas täyspitkä elokuva oli jopa ehdolla vuoden 2016 Oscar-gaalassa parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa, mutta hävisi Son of Saulille. Suomessa tämä on virallisesti piipahtanut vain yhden festarinäytöksen verran joskus aikaa sitten, mutta tämän enkkujulkaisua löytää helposti hyvin varustetuista alan liikkeistä.

Embrace of the Serpentin tarina ammentaa selvästi inspiraationsa Joseph Conradin Pimeyden sydämestä sekä Etelä-Amerikan kolonialistisesta menneisyydestä. Tarinan tapahtumat sijoittuvat kahdelle erilliselle aikatasolle, toinen 1900-luvun alkuvuosille ja toinen 1940-luvulle. Kummassakin länsimainen tiedemies matkaa Amazonin sademetsään etsimään alkuperäisväestön pyhänä pitämää kukkaa. Kummankin miehen oppaana toimii shamaani Karamakate, heimonsa viimeinen jäsen.

Mikäli sattuu odottamaan tältä elokuvalta jotain viihdyttävää Indiana Jones -meininkiä ja seikkailua, tulee taatusti pettymään ja karvaasti. Embrace of the Serpent ei ole mikään helppo viihdeleffa vaan upea monitasoinen tutkielma ihmismielestä, kulttuurien kohtaamisesta, uskonnoista, elämästä, historiasta – kaikesta. Embrace of the Serpentin seikkailu onkin oikeammin sanottuna enemmän henkistä tasoa. Tässä elokuvassa on oikeasti niin paljon asiaa ja niin taidokkaasti käsiteltynä, ettei kaikkea todennäköisesti parilla katsomiskerrallakaan kykene täysin ymmärtämäänkään.

Guerran tässä pyörittelemiä erilaisia rikkaita tasoja, monikäsitteistä symboliikkaa ja varsinaisia tarinan käänteitä turhaan spoilaamatta, oma suosikkipätkäni rakentuu viidakon laidalla sijaitsevan kristillisen lähetysaseman ympärille. Menneisyyteen sijoittuvissa jaksoissa lähetysasemaa pyörittää vanha, pakanallisia taipumuksia ihmisistä ruoskiva munkki. Jälkimmäisessä aikatasossa aseman on vallannut hulluus kun yksi lahkolaisista on julistautunut messiaaksi ja alkuperäiset kristilliset ihanteet ovat vaihtuneet täydelliseksi mieli- sekä väkivallaksi ja aiempi siveys villeiksi orgioiksi. Koko lähetysasemaepisodin tarkoitus taitaakin ymmärtääkseni olla kertoa ihmisen, inhimillisen kulttuurin ja kauneimpienkin ihanteiden maallisesta katoavaisuudesta. Ainoastaan satumaisen kaunis sademetsä on ainakin näennäisen ikuinen ja muuttumaton.

Mutta viiden tähden elokuva ei olisi viiden tähden elokuva ilman täydellisyyttä hipovaa audiovisuaalista toteutusta. Embrace of the Serpent on rikkaan värikylläiset olosuhteensa huomioon ottaen kuvattu yllättäen täysin mustavalkoisena. Vähän erikoinen ratkaisu toimi äärimmäisen hyvin ja yhdistettynä yksityiskohdiltaan loputtoman rikaaseen miljööseen ja täydellisyyttä hipovaan kameratyöskentelyyn koko elokuva oli alusta loppuun täydellistä herkkua silmille. Tunnelmaa edelleen vahvistivat lähes tauotta taustalla kuultavat aidot sademetsän äänet sekä toisinaan tapahtumia säestävä alkuperäisväestön perinteinen musiikki.

Toisiaan päättömästi mätkiviä supersankareita, loputtomia franchiseja, remakeja ja rebootteja siekailematonta tahtia tehtailevassa nykyelokuvan maailmassa Embrace of the Serpent on harvinainen positiivinen valopilkku: vanhahkoja ideoita reippaan tuoreella otteella kierrättävä , henkevä, tinkimättömän älykäs ja monitasoinen taideteos, henkinen matka pimeyden sydämeen ja ihmissielun, uskon, elämän ja aivan kaiken muunkin alkulähteille. Mestariteos.


Arvio: 5/5


EL ABRAZO DE LA SERPIENTE, 2015 Kolumbia, Venezuela, Argentiina
Tuotanto: Christina Gallego
Ohjaus: Ciro Guerra
Käsikirjoitus: Ciro Guerra, Jacques Toulemonde Vidal, Richard Evans Schultes, Theodor Koch-Grunberg
Näyttelijät: Antonio Bolivar, Brionne Davis, Jan Bijvoet, Nilbio Torres