Siskokset (2015)

Siskokset on tarina isovanhempiensa vanhassa talossa asuvista aikuisista siskoksista, jotka isänsä hautajaisten jälkimainingeissa kutsuvat 13-vuotiaan siskopuolensa luokseen asumaan. Kuten japanilaisissa draamoissa yleensä, on tässäkin kyse ennen kaikkea perheestä ja vähän erilaisen kommuunin yhteiselon arjen pienistä iloista ja suruista. Mikäli Yasujiro Ozun tuotanto on yhtään tuttu, voi tästä bongata helposti selviä vaikutteita miehen töistä.

Jokaisessa onnistuneessa leffassa on ”se” tietty juttu, joka erottaa ne kaikista muista vastaavista elokuvista ja joista voisi kirjoittaa rivikaupalla tekstiä vaikka sitten ihan huvikseen. Siskosten tapauksessa ”se” tarkoittaa käytännössä lähes täydellistä juonettomuutta. Koko leffan edellä oleva juonikuvaus vastaa käytännössä sen ensimmäistä varttia ja loppu aika seurataan tarinan henkilöiden keskinäistä puuhastelua. Tämä on toisin sanoen vähän kuin tarinaton, perhekeskeisempi Aquarius; jokainen yksityiskohta ja ele merkitsee ja itse elokuva vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta, jotta siitä pysyisi kunnolla kärryillä.

Visuaalisessa mielessä Siskokset on mitä erinomaisinta jälkeä. Tiettävästi elokuvaa varten saatiin jonkun oikea asunto sellaisenaan käyttöön ja näyttelijät käytännössä elivät siellä viikkokaupalla rooleissaan saadakseen kemiat kuntoon ja jälki on pääosin erittäin onnistunutta; parasta koko elokuvassa taitaakin olla sen pääosanesittäjien saumaton yhteispeli yhdistettynä uskottaviin sivuhahmoihin ja kuvauksellisen nättiin ympäristöön. Parhaimmillaan Siskoksetonkin harvinaisen nättiä katseltavaa – erityisesti keskivaiheilla nähtävässä kirsikankukkakohtauksessa, jota katsoessa haukkoi pakosti jo vähän henkeäkin. Hieno, hieno kohtaus.

Siskokset on pohjimmiltaan erittäin sympaattinen ja optimistinen pieni melodraama, voipa tätä jopa ihan hyväksi elokuvaksikin kutsua, mutta lähes täydellinen juonettomuus yhdistettynä reilun kahden tunnin kestoon taitaa olla suurimmalle osalle elokuvia seuraavaa kansaa se isoin este tästä nauttimiselle. Lienee kai turha erikseen sanoakaan, että mikäli sattuu kaipaamaan vähänkään perinteikkäämpää ja helpommin seurattavaa tarinaa tai mikäli keskittymiskyky ei riitä tämäntyyppisen elokuvan katsomiseen, ei tällaista kai kannata lähteä ehdoin tahdoin yrittämäänkään.

Siskokset ei välttämättä sovi kaikille. Teitä on varoitettu.


Arvio: 4/5


UMIMACHI DIARY, 2015 Japani
Tuotanto: Hijiri Taguchi, Kaoru Matsuzaki
Ohjaus: Hirokazu Koreeda
Käsikirjoitus: Hirokazu Koreeda, Akmi Yoshida
Näyttelijät: Haruka Ayase, Kaho, Masami Nagasawa, Ryo Kase, Suzu Hirose, Takafumi Hikeda