Sota avaruudessa (1977)

”1988 tämä on totta” - Leffan suomalainen mainosjuliste.

Message from Space saattaa hyvinkin olla japanilaisista starploitaatioleffoista se kaikkein tunnetuin, mutta yllättäen sen edelle ehti tällainen hassu elokuva nimeltä Sota avaruudessa, joka ilmestyi vain muutaman kuukauden alkuperäisen Tähtien sodan jenkkiensi-illan jälkeen, mikä tekee tästä yhden ensimmäisistä alkuperäisen menestyksellä ratsastavista halpatuotoksista. Kyseessä on lisäksi Battle in Outer Space -nimisen scifi-trilogian viimeinen osa, jota tekemään palkattiin kokonainen armeija Godzilla-leffojen erikoistehostemiehiä; Jun Fukuda itsekin pitkälti pätevöitynyt juurikin sillä saralla.

Laatuviihdettä siis tiedossa!

Varoitus! Sisältää SPOILEREITA.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 50-luvun camp-leffat mieleen tuovaan ”80-luvun” maailmaan – vieläpä syksyyn 1988. Ensimmäisessä kohtauksessa nähdään lentokone laskeutumassa ilmeisesti Tokioon. Lentokoneesta ulos astelee kirkuvan 70-lukulaista kampausta suosiva hämmentävän valkoisilla hampailla varustettu veijari. Kyseessä on tarinan päähenkilö, Amerikasta nousevan auringon maahan palaileva astronautti ja rakettitiedemies nimeltään Koji, jolla sattuu olemaan kuuma suhde elokuvan ainoan naisen kanssa. Paha vain, että kaverin poissaollessa tämän paras ystävä Morrei iski kimuliin silmänsä ja nyt käsissä on kolmiodraama ja… mitä ihmettä minä oikein katson!? Missä on avaruussota!?

Seuraavaksi kuitenkin alkaa tapahtua. Selviää, että avaruudesta tuleva magneettinen säteily on haitannut maailman kommunikaatioverkkoja, Japanissa on nähty epäilyttäviä meteorisateita, salaperäisiä avaruusaluksia lentelee siellä täällä ja YK:n Maata kiertävällä radalla leijailevaan avaruusasemaankin on osunut oikein venuslaista säteilyä!

Leffan sankarit.

Tiedemiesten pähkäillessä tilannetta päähenkilömme matkaakin tyttöystävänsä isän luokse juttusille. Isukin luokse saapuu myös kuolleeksi luultu amerikkalainen tiedämies, joka kuitenkin paljastuu naamioituneeksi muukalaiseksi sytyttämällä tupakan oikealla kädellä – kun taas oikea tiedemies on vasenkätinen! Sankarimme päättää summamutikassa ampua salakavalaa muukalaista rintaan, mistä koko ukko ottaa ja RÄJÄHTÄÄ!

Sitten selviää, että isukki onkin ollut rakennuttamassa Japanille ikiomaa avaruushävittäjää, mutta homma jäi aikoinaan pahasti keken, sillä ”maailma ei tarvitse avaruusaluksia, eikä Japanilla pidä olla mitään mitä maailma ei tarvitse”. Huh? Nyt isukki kuitenkin on muuttanut mielensä ja maailma tarvitseekin sitten kokonaista japanilaista avaruussota-alusta. Isukin tiimiin on eksynyt myös yksi amerikkalainen kaveri nimeltä ”Jimmy”, joka vain on tässä vaiheessa unohtunut Amerikkaan. Huh!?

Sitten päästään vihdoin asiaan kun Haudanryöstäjät ulkoavaruudestasta karannut pontikkapannun ja auton pölykapselin välimuotoa muistuttava ufolaivue hyökkää maailman suurkaupunkien kimppuun. Koko kohtaus on tehty klassiseen tyyliin pienoismalleilla ja kaikki pannaan komeasti matalaksi vanhojen hyvien aikojen tyyliin. Onneksi pahat ufot eivät ymmärtäneet hyökätä Japaniin vaan ainoastaan kurjat länsimaat joutuivat ufomiesten aggression kohteeksi! En tiedä miten tämäkin kohtaus liittyy kaikkeen edelliseen, mutta se viihdyttää – ja sehän tässä kai on kaikkein tärkeintä!

Leffan pahis.

Pian nähdäänkin jo uusi ja uljas lelusukellusvenettä muistuttava sota-alus tuhoamassa ufomiesten sotalaivoja jonkun 70-lukulaisen lastenohjelman tunnarin tahtiin. Nyt Jimmykin on jo ilmaantunut mukaan, joten sotalaivan matka Venukseen voi alkaa. We come in peace!

Mutta sitten! Avaruuslaivan miehistö saa kuulla Jimmyn perheen kuolleen muukalaisten hyökkäyksessä. Seuraa dramaattisia lähikuvia itkevästä Jimmystä dramaattisen musiikin soidessa taustalla. Ainut ongelma tässä vain on, että Jimmystä ei vielä tässä vaiheessa tiedetä kuin nimi, joten tässä kohtaa draama vain naurattaa. Koko juttu myös unohdetaan heti seuraavassa kohtauksessa.

Näillä main nähdään myös legendaarinen sarvekas wookie sekä veikeästi Julius Caesariksi pukeutunut venuslaisten ufomiesten komentaja! Tämä ei ole edes vitsi. Venuslaiset ovat kidnapanneet elokuvan ainoan naisen ja siitäkös avaruuslaivan miehistö tulistuu! Elokuvan ainut nainen on tässä kohtaa myös puettu tiukkaan dominatrix-nahka-asuun ja koko kööri katsoo valvontakamerakuvaa psykedeelisestä televisiosta! Tämän on pakko olla omituisimpia kohtauksia, mitä olen koskaan nähnyt.

Sitten päästään elokuvan kliimaksiin: ihanan camp-henkisten muovisten pienoismallien väliseen avaruussotaan. Ei se kuulkaas tästä enää paljoa parane!

Ahhhhhh…

Sota avaruudessa on hölmöydessään mitä viattominta kökköviihdettä. Siinä missä joku Message from Space oli hienoilla pienoismalleilla silattua hallitsematonta kaaosta, tässä sentään on hilpeän pöhköjen, mutta ihanan camp-henkisten erikoistehosteiden lisäksi selkeä juoni ja koko joukko persoonallisia hahmoja. Ei tämä hyvä ole perinteisessä mielessä kai ollenkaan, mutta tekeepähän typerämmätkin temppunsa sellaisella asenteella ettei menoa seuratessa voi kuin iloita näkemästään.

Vuonna 1988 tämä on totta!

Kaikista maailman Star Wars -plagiaateista tämän on pakko olla niitä viihdyttävämpiä tapauksia. Wookie sisälläni örisee hyväksyvästi.


Arvio: 3.5/5


WAKUSEI DAISENSO, 1977 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Jun Fukuda
Käsikirjoitus: Hideichi Nagahara, Ryûzô Nakanishi
Näyttelijät: Akihiko Hirata, Gorô Mutsumi, Hideji Ôtaki, Hiroshi Miyauchi, Isao Hashimoto, Katsutoshi Atarashi, Kensaku Morita, Masaya Oki, Ryô Ikebe, Yûko Asano