Scoop! (2016)

Tässä leffassa on taatusti makein näkemäni avauskohtaus pitkiin, pitkiin aikoihin: Scoop! alkaa pätkällä, jossa renttu päähenkilö paneskelee ilotyttöä auton takapenkillä. Kun hommat on hoidettu, emäntä lentää autosta, mestari laittaa tupakan huuleen ja köröttelee lähimpään tissibaariin rehvakkaan syntikkamusiikin tykyttäessä taustalla. Näin pitäisi kaikki elokuvat aloittaa!

Tarinan päähenkilö on nimeltään Shizuka, keski-ikää lähestyvä löyhämoraalinen ja kunnianhimoton roskalehtien freelance-paparazzi, joka on valmis kaikkiin likaisiinkin temppuihin saadakseen skandaalinkäryiset kuvansa napattua. Luonnollisesti Shizukan kaltaisia korppikotkia ei katsota ollenkaan hyvällä, vaan parhaimmillaan mies joutuu painimaan milloin poliisien, milloin pesäpallomailoin aseistautuneiden gangstereiden kanssa.

Scoop! on pohjimmilaan buddy-leffa, jossa edellisen resuisen ja epämääräisillä laduilla suksivan hyypiön pariksi päätyy kokematon ja viaton tyttönen nimeltä Nobi, jonka tämä saa tehtäväkseen opettaa alansa saloihin. En halua spoilata juonta tämän enempää, mutta tarinan täky käytännössä piilee pitkälti sen tyyliin yllättävässä ja nopeassa muuttumisessa tyylitellystä mustasta komediasta vakavaksi draamaksi sionsonomaiseen tyyliin. Lopussa nähdään jopa pieni twisti, jota räiskyvan alun perusteella tuskin osaa odottaakaan.

Paras osuus Scoopissa on omasta mielestäni ehdottomasti sen ensimmäinen puolikas, jossa pääosin kierrellään erilaisia kapakoita, ilotaloja sekä neonvalojen loisteessa kimaltelevan öisen suurkaupungin pimeimpiä kulmia juorujuttujen toivossa. Tässä osassa nähdäänkin ehkä koko elokuvan näteimmät ja tunnelmallisimmat, vähän ensimmäisen Blade Runnerin hämyiset kaupunkinäkymät mieleen tuovat voimakkaiden kontrastien täyttämät sateiset ja pimeät kuvatukset.

Scoopin ensimmäinen puolikas onkin kauttaaltaan erittäin mielekästä katsella ja kuunnella, mutta mahtuu mukaan muutama oikeasti hauska ja jännittävä kohtauskin. Alkukuvien jälkeen omassa suosikkipätkässäni narrataan velmusti paikallista poliitikkoa ja tämän salarakasta avaamaan hotellihuoneensa verhot ulkona ahnaasti odottaville lehtineekereille. Toisessa kohtaa harhautetaan poliiseja erikoisella performanssilla toisen toimittajan ollessa kameran kanssa taustalla valmiina.

Hassuna triviatietona tässä nähdään sivuosissa myös ihan oikeita roskalehtien toimittajia.

Hämmentävä jälkimmäinen puolikas ei varsinaisesti ole ollenkaan huono, mutta se tuntuu hyvin omituiselta muutokselta hauskan aloituksen jälkeen. Näillä main itse juonikin alkaa parissa kohtaa lievästi rakoilla: ensimmäisen kerran vähän tarpeettomalta tuntuvan sarjamurhaajaosuuden kohdalla, toisen kerran sitä seuraavassa pyssymiesjaksossa. Näistä etenkin jälkimmäinen tuli sen verran odottamatta ja puskista, ettei siihen käytännössä ehtinyt edes reagoimaan. Silti, loppua kohden meno jälleen lähtee paranemaan kummasti.

Kun paparazzipari viimeisessä kohtauksessa jälleen katoaa neonvalojen loisteessa kimaltelevan öisen suurkaupungin syövereihin, ymmärsin yhtäkkiä tykkääväni tästä leffasta todella paljon.


Arvio: 4/5


SCOOP!, 2016 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Hitoshi One
Käsikirjoitus: Hitoshi One
Näyttelijät: Fumi Nikaido, Ken'ichi Takitô, Lily Franky, Masaharu Fukuyama, Shigeki Miyajima, Shinya Tsukamoto, Takumi Saito, Yô Yoshida