Message from Space (1978)

Äskettäin Star Wars: The Last Jediä arvostellessani ja uutisia Disneyn tulevista Star Wars -leffoista lukiessani (mm. Han Solo ja Obi-Wan Kenobi -spin-offit) tulin tuumailleeksi koko touhun menneen viime vuosina harmittavaksi vanhan kaman kierrätykseksi ikään kuin nykyajan Star Wars vain tyytyisi apinoimaan itse itseään sen sijaan, että pyrkisi luomaan jotain oikeasti uutta ja kiinnostavaa. Puliukkomainen Luke Skywalker juomassa muukalaisotuksen siemennestettä ei siis ainakaan omissa kirjoissani ole kovinkaan kiinnostavaa uutta. Mutta unohdetaan sekin elokuva nyt oikeasti edes hetkeksi.

Apinoimisesta edelleen tulikin mieleeni runsaslukuinen katras erilaisia vanhoja alkuperäisen trilogian plagiointiin erikoistuneita ”starploitation-leffoja”, joita ei ainakaan tähän päivään mennessä ole taidettu suomalaisittain kauheasti järjestelmällisesti käydä missään läpi. Kun nyt olen uhonnut muutenkin arvostelevani vähemmän tunnettuja ja aliarvostettuja leffoja ja koska alkuperäinen Star Wars -trilogiakin on taas ajankohtaisempi kuin koskaan, taitaa tämä urakka sopia juuri nyt itselleni kuin nyrkki naamaan.

Kinji Fukasakun Message from Space on yksi lajinsa ensimmäisistä. Tätä köpöistä plagiaattia alettiin tuottaa Japanissa välittömästi kun ensimmäisestä leffasta tuli lännessä hitti eikä tässä olekaan kyse mistään ihan pienestä produktiosta, sillä Message from Space oli aikoinaan siihen asti kallein japanilainen elokuva ja tähän on kiinnitetty paljon sen aikaisia isoja nimiä mm. Sonny Chibasta lähtien. Erään tarinan mukaan George Lucasin avaruusoopperan Japanin ensi-iltaa pyrittiin reilun pelin hengessä siirtämäänkin mahdollisimman paljon, jotta kotimainen tuotos saatiin ensimmäisenä ulos.

Varmaan moni nipponilainen luulikin joskus Lucasin imeneen vaikutteita nimenomaan japanilaisesta originaalista – minkä Lucas mahdollisesti jatko-osissa tekikin. Mutta siitä lisää itse arvostelun jälkeen…

Heti ensimmäisenä tässä kiinnittää huomiota elokuvan soundtrack, joka koostuu pitkälti Uuden toivon kappaleiden lähes identtisistä variaatioista. Tämäkin on melkoista edistystä verrattuna johonkin Turkish Star Warsin suoraan alkuperäisestä pöllittyyn materiaaliin.

Elokuvan varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Andromedan galaksiin, jossa salakavalan imperiumin pahat teräsnahkaiset soturit ovat valloittaneet hyvisten planeettoja ja muuntaneet ne raskaasti aseistetuiksi sotilastukohdiksi. Hyvikset lähettävät avaruuteen kahdeksan taikasiementä etsimään sankareita auttamaan taistelussa pahiksia vastaan. Siementen perässä apua etsimään lähtee prinsessa Meia (döh!) uskollisen apurinsa Uroccon kanssa purjelaivaa muistuttavalla avaruusaluksellaan.

Samaan aikaan pahisten The Super Inframanin jämälavasteista kootussa tukikohdassa paha keisari määrää imperiumin joukot räjäyttämään prinsessan laivoineen taivaan tuuliin – saatuaan ensin konsultointiapua Inuyashalta näyttävältä punaiseen kaapuun pukeutuvan ja valkoista peruukkia pitävän miehen näyttelemältä kornin tekonenäiseltä äidiltään.

Hassu fakta: myös Darth Sidiousin alkuperäinen näyttelijä oli nainen, mutta hahmo esiteltiin vasta Imperiumin vastaiskussa, joka ilmestyi siis tämän jälkeen!

Viimeistään ensimmäisten kahdenkymmenen minuutin paikkeilla voi jo huomata Message from Spacen juonen seisovan täysin paikallaan tai kiertävän pahasti kehää etenemättä oikeasti minnekään. Viimeisen parin kohtauksen aikana on nähty runsain mitoin hassulta näyttäviä, selvästi narun nokassa lentäviä avaruusaluksia surkuhupaisan pölhöltä kuulostavan 70-lukulaisen surf-rockin soidessa rennosti taustalla. Ehkä tähän on plagioitu vähän Syvä kurkkuakin? Ilmeisesti tässä on kyse avaruuspoliisin ja vauhtigangsterin jännittävästä takaa-ajosta, mutta leikkaus on pahimmillaan niin kryptistä jälkeä ettei siitä meinaa täysin saada selkoa.

Tragikoominen takaa-ajo päätetään hyppäämällä pelkät 70-lukulaiset glitter-vaatteet ja hengityssuojaimet päällä avaruuteen!

Elokuvan lähestyessä puoliväliä on jo tullut täysin selväksi, ettei tästä saa tarinamielessä kalua enää tekemälläkään. Tähän mennessä koko juonessa ei tunnu olleen minkäänlaista punaista lankaa eikä yhdelläkään hahmolla minkäänlaista mieleenjäävää persoonallisuutta tai nimeä. Ainut vähänkään kiinnostava hahmo koko elokuvassa taitaa pahiksen äidin lisäksi olla koomiselta näyttävän muovisen droidinsa kanssa kulkeva noloon länkkärihattuun ja turkisviittaan pukeutunut viiksekäs Obi-Wan Kenobi -klooni, joka valomiekan sijaan kantaa viittansa alla kokonaista viskipulloa. Tämä ei siis ole vitsi.

Sitten on tietysti jotain psykedeelistä limudiskoa muistuttava baarikohtaus, josta pystyy bongaamaan nuoren Chris Isaakin lätkimässä korttia. Ohikiitävän sekunnin verran tässä nähdään myös vaaleanpunaisilla kumitisseillä varustettu droidi.

Vaaleanpunaisilla kumitisseillä varustettu droidi.

Only in Japan…

Olisin nauranut tässä kohtaa vatsani kipeäksi ellei tylsyys olisi kalvanut jo valmiiksi niin pahasti sisukaluja.

Puolivälin jälkeen mennään jo niin camp-asteelle, että alkaa jo vähän hekotuttaakin. Nyt imperiumi päättääkin hyökätä Maahan ja Telluksen japanilaiset hallitsijat päättävät panna kovan kovaa vastaan. Seuraa minuuttikaupalla poliittista jargonia ja… zzzzzz….

Enää en edes tiedä mitä oikein katson. Yhdessä vaiheessa ollaan avaruudessa ja nähdään komeita pienoismallierikoistehosteita ja hauskaa toimintaa, yhtäkkiä ollaan kruisailemassa jossain random hiekkakuopalla kustomoidulla gangsta-autolla. Sitten samat hahmot ovatkin yhtäkkiä avaruusaluksessa jälleen räiskimässä. Sitten kuvaan tulee yhtäkkiä Sonny Chiban esittämä tahattoman koomiseen läkkipeltiin pukeutunut soturi ja liittyy sankareidemme matkaan. Kunpa englanninkieliset dubbaukset edes olisivat sen verran selkeitä, että dialogista saisi kunnolla selvää…

Vihdoin parikymmentä minuuttia ennen loppua alkaa tapahtua kun koko elokuvan pienoismallikavalkadi räjäytetään kerralla taivaan tuulin kunnon kliimaksissa. En edelleenkään tiedä mitä tässä juonen mukaan pitäisi tapahtua, mutta nautitaan nyt tästäkin. Ah!

Ja sitten leffa lähestyykin jo loppuaan.

Message from Space on viimeisen päälle rikkinäinen elokuva. Koko tämän töräyksen juoni on niin epämääräinen ettei siitä oikeasti ota erkkikään selvää, englanninkielisen dubbauksen äärimmäisen epäselvästi lausuttu dialogi niin pökkelöä settiä, että se saa George Lucasin pahamaineiset iskurepliikitkin kuulostamaan joltain elämää suuremmalta runoudelta ja jokainen tässä nähtävä hahmokin niin tyhjä ja mielikuvitukseton ettei ainoankaan nimi muistu mieleen enää ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen. Tarina itsessään tuntuu koostuvan lähes täysin toisiinsa liittymättömistä kohtauksista, joissa ei parhaimmillaankaan tunnu olevan päätä eikä häntää.

Jos Message from Spacelle nyt pakosti pari tähteä haluaa antaa, niin nekin lähinnä parista ääliömäisen typerästä camp-hetkestä, kunnon räjähdyksistä ja ihastuttavan kotikutoisista erikoistehosteista. Niin höpsöjä ja toisinaan läpinäkyvän kökköjä kuin viimeiset noin yleensä olivatkin, ne ovat sentään kestäneet aikaa sangen hyvin sikäli kun niissä mitään kestettävää on ollut alunperinkään. Vähän kehnommatkin käytännölliset erikoistehosteet voittavat omissa kirjoissani mielikuvituksettoman cgi-tykityksen koska tahansa.

Selvästi Message from Spacen tekijät olivat tutustuneet alkuperäiseen Tähtien sotaan lähinnä satunnaisten kuvien ja juorupuheiden kautta, päätelleet koko jutun pyörivän pelkkien avaruusalusten pienoismallien ja räjähdysten ympärillä – ja pyrkineet sitten tykittämään katsojan aisteja pelkästään niillä!

Mutta palatakseni George Lucasin tästä imeneisiin vaikutteisiin. Eräässä kohtauksessa esimerkiksi nähdään Imperiumin vastaiskun lopun mieleen tuova pyören ikkunan edessä käytävä miekkailukohtaus, jonka päätteeksi keisari putoaa taustalla komeilevasta ikkunasta kuolemaansa vähän Jedin paluun tyyliin. Kapinalliset myös lentävät pahisten massiivisen avaruustukikohdan sisään kapeita tunneleita pitkin ja tuhoavat sen räjäyttämällä ytimen – jälleen Jedin paluun tyyliin!

En tiedä onko George Lucas varsinaisesti ammentanut tästä ideoita vai onko kyseessä peräti moninkertainen sattuma, mutta Message from Space kuitenkin ilmestyi aikoinaan myös lännessä, joten ei vaikutteiden imeminen varsinaisesti mahdoton ajatus ole.

Joka tapauksessa kyseessä on harvinaisen sekava ja hömelö roskaelokuva. Ilman niitä veikeitä erikoistehosteita ja räjähdyksiä tätä ei varmaan kukaan muistaisikaan. Parempia ja viihdyttävämpiä Star Wars -klooneja on tehty pelkästään Japanissa vaikka kuinka, mutta niistä myöhemmin lisää…

Stay tuned.


Arvio: 2/5


UCHU KARA NO MESSEJI, 1978 Japani
Tuotanto: Banjiro Uemura, Yoshinori Watanabe, Tan Takaiwa
Ohjaus: Kinji Fukasaku
Käsikirjoitus: Hirô Matsuda, Kinji Fukasaku, Masahiro Noda, Shôtarô Ishinomori
Näyttelijät: Etsuko Shiomi, Hiroyuki Sanada, Makoto Satô, Mikio Narita, Peggy Lee Brennan, Philip Casnoff, Seizô Fukumoto, Sonny Chiba, Tetsurô Tanba, Vic Morrow