Aivojen mekaniikka (1926)

Jahas.

Aivojen mekaniikka onkin sitten astetta erilaisempi neuvostoliittolainen. Kyseessä on nimittäin neuvostomestari Vsevolod Pudovkinin ohjaama tiededokumentti senaikaisesta neurologian ja aivojen tutkimuksesta. Tätä leffaahan ei ole koskaan taidettu virallisesti julkaista erikseen kotikäyttöön tai julkisesti yleisön saataville vaan tätä on lähinnä käytetty maailman yliopistoissa oppimateriaalina. Alkuperäistä kopiota tästä ei enää ole saatavilla, mutta lyhennetyn englanninkielisen version pystyy nykyään helposti katsomaan melkein mistä tahansa internetin videopalvelusta.

Tämän dokumentissa pääpaino on luonnollisesti tekoaikaan puhutuimmasta uunituoreessa psykologisessa löydössä: klassisessa ehdollistumisessa. Mikäli termi ei heti sano mitään, sitä todennäköisesti tekee Ivan Pavlov ja miehen toteuttamat legendaariset koirakokeet, joissa Pavlov antoi ensin koirille ruokaa totuttaen ne samalla kellonsoittoon ja loppujen lopuksi koirat oppivat reagoimaan pelkkään kelloon kuolaamalla. Tätä perusideaa pyöritellään pitkin Aivojen mekaniikkaa uudestaan ja uudestaan pienin variaation välillä apinoilla ja ihmisillä, välillä kellon tilalle on vaihdettu metronomi ja välillä ärsykkeeksi on vaihdettu jonkin materiaalin kosketus. Dokumentin päättää nykyihmisen silmin julmasti koiria leikkelemällä tehty demonstraatio eri aivolohkojen toiminnasta.

Ehdollistuminen on muuten sikäli hauska ominaisuus, että sitä yleensä viljellään paljon myös elokuvissa. Esimerkiksi Paul Verhoevenin Elle on trilleri, jonka pääjännitys syntyy ensimmäisen kohtauksen aiheuttamasta seksin, väkivallan ja vaaran toisiinsa yhdistävästä ehdollistumisesta. Sitten on Stanley Kubrickin Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini, joka todellisuudessa ON tarina Pavlovin klassisesta ehdollistumisesta. Yhdessä kohtaa katsoja itse ehdollistetaan yhdistämään ”Singing in the Rain” -kappale Alexin drugien alussa nähtävään väkivaltaiseen raiskaukseen. Kubrick tiettävästi vihasi sitä kyseistä kappaletta, joten ehdollistuminen tuskin oli vahinko.

Sitä varmaan luulisi, että tällaiseen vilpittömään tieteelliseen dokumenttiin ei olisi eksynyt riviäkään perinteisten neukkuleffojen ideologisesta propagandasta, mutta näinhän ei valitettavasti aivan ole – tällä kertaa se vain on piilotettu nokkelammin rivien väliin. Sosialismin syntyaikaan ei nimittäin tunnettu käytännössä ollenkaan nykyistä evoluution ja perinnöllisyyden käsitteitä vaan ihmisen ajateltiin oppivan kaiken ympäristöstään ”tabula rasa” -periaatteella. Näin siis kaikki ihmisen tietoisuus, ominaisuudet ja maailman paha on kapitalistisen järjestelmän tuottamaa harhaa ja konstruktiota, joka häviää itsestään kapitalistisen sortokoneiston luhistuessa. Kommunistisessa paratiisissa ei sitten ole kapitalistisen rappion aiheuttamaa pulaa eikä nälkää, pahuus on kaikonnut kokonaan ja kaikki ihmiset ovat onnellisia ym. ja klassinen ehdollistuminen käsitteenä tukee mukavasti suurta teoriaa. Käytännössä koko Pavlovin työn yletön ihannointi ja palvonta evoluution sun muiden ohi onkin ollut olennainen osa sikäläistä propagandaa.

Mutta se dokumentti! Aivojen mekaniikka on ihan mielenkiintoinen katsaus kiinnostavasta aiheesta, vaikka ei tällaistä kyllä kukaan nykypäivänä enää katso. Nimekkäästä ohjaajasta huolimatta tässä ei ole visuaalisessa tai teknisessä mielessä mitään kauhean erityistä nähtävää tai kuultavaa, tiedepuolikin taitaa nykyaikana olla edistynyt jo siinä määrin ettei tästä ole enää vuosikausiin ollut oppimateriaaliksikaan. Aivojen mekaniikka on yksinkertaisesti aikansa elänyt dokumenttielokuva, jolla taitaa nykymaailmassa ollakin enintään historiallista- ja kuriositeettiarvoa.

Pim! Olet hypnotisoitu! Peukuta arvostelua!


Arvio: 2.5/5


MEKHANIKA GOLOVNOGO MOZGA, 1926 Neuvostoliitto
Ohjaus: Vsevolod Pudovkin
Käsikirjoitus: Vsevolod Pudovkin