The Edge of Seventeen (2016)

Teini-ikä on taatusti ihmisen kurjinta ja ikävintä aikaa. Pakkohan sen on olla, miksi siitäkin muuten muka tehdään niin paljon elokuvia? Itse olen pelkästään viime vuoden aikana katsonut tai arvostellut ainakin tusinan verran erilaisia eri puolilla maailmaa tehtyjä teinidraamoja, mutta näiden tulvalle ei vain näytä tulevan stoppia millään. Teinielokuvat ovat kuin flunssa, josta ei koskaan pääse täysin eroon.

Ja silti palaan huomaamattani aina vain katsomaan niitä lisää.

Tällä kertaa teini-ikä on kurjaa Nadinella. Nadine on leskeksi jääneen äitinsä kanssa kinasteleva teinityttö, jonka ainut ja paras kaveri on ihastunut tämän isoveljeen. Itseinhon, sukupuolisen turhautumisen ja teinisen angstin riepottelema Nadine löytää ymmärtävän aikuisen Woody Harrelsonin esittämästä sarkastisesta historianopettajasta, jolle Nadine alkaa pikkuhiljaa uskoutua ja saada tältä emotionaalista tukea ja opastusta.

Mikäli juonireferaatti sai koko homman kuulostamaan vähänkään pitkäpiimäiseltä ja puuduttavan kliseiseltä, ei itse elokuvasta oikeasti voi sanoa samaa. Parasta Edge of Seventeenissä onkin hyvinkin realistinen nuoruudenkuvaus yhdistettynä lämpimään huumoriin ja erinomaisiin näyttelijäsuorituksiin. Hailey Steinfeldin pääosatyöskentelyä seuratessa ei tule ollenkaan epäselväksi, miksi näyttelijä pääsi roolistaan Golden Globe -ehdokkaaksi asti. Suhde, joka hahmolle muodostuu Woody Harrelsonin esittämän opettajan kanssa sekä erityisesti näyttelijöiden välille kuin varkain muodostuva kemia olivat ainakin itselleni parasta koko leffassa.

Tätä elokuvaa katsoessa kannattaa vielä muistaa, että kyseessä on Kelly Fremon Craigin debyyttiohjaus. Aiemmin Craig on ollut lähinnä kirjoittamassa kahta tuikituntematonta ja ilmeisesti parhaimmilaankin lähinnä keskinkertaista komediaa, joten pelkästään tällä CV:llä Edge of Seventeen ei siis ole ollenkaan huonompi suoritus.

Jos Edge of Seventeenistä nyt näön vuoksi jotain napisemista pitäisi etsiä, niin periaatteessa tässä ei ole keksitty ollenkaan pyörää uudestaan vaan enimmäkseen tyydytty tekemään varsin perinteinen coming of age -tarina, mutta poikkeuksellisen uskottavalla ja vahvalla otteella. ”Uskottavuus” onkin avainsana tätä elokuvaa katsellessa; Edge of Seventeen on nimenomaan hyvin hyvin uskottava teini-ikäisen nuoren arkidraaman kuvaus kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia ja kiroilua myöten. Kunpa Edge of Seventeen vain olisi vähintään yhtä vähän ennalta-arvattava kuin mitä se on uskottava ja tässä voisi hyvinkin olla genrensä valioita ja edellisvuoden parhaita elokuvia.

En tiedä miten, mutta Edge of Seventeen tuli ainakin itselleni yllättäen täysin puskista ja paljastuikin yllättäen yhdeksi viime vuosien paremmista nuorisokuvauksista sekä keskivertoa paremmista uutuuksista ylipäänsä. Ehkä tämän koettuun laatuun vaikutti edelleen, etten osannut odottaa tältä mitään tai ehkä ne vähätkin odotukseni olivat varsin vaatimattomat, mutta hyvässä ja pahassa realistinen, hyvin näytelty ja monipuolisesti kuvattu teinikapina toimi ainakin itselläni juurikin niin hyvin kuin tällainen teinielokuva voi ylipäätään toimia.

Miksiköhän tätäkään ei tuotu ollenkaan Suomen teattereihin?


Arvio: 4/5


THE EDGE OF SEVENTEEN, 2016 USA
Tuotanto: James L. Brooks, Richard Sakai, Julie Ansell, Kelly FremonOhjaus: Kelly FremonKäsikirjoitus: Kelly FremonNäyttelijät: Blake Jenner, Hailee Steinfeld, Haley Lu Richardson, Kyra Sedgwick, Woody Harrelson