Mark 13 - ohjelmoitu tappamaan (1990)

Mark 13:n tarina sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään post-apokalyptiseen kyberpunk-maailmaan, jossa suurin osa siviilisaatiosta on jo tuhoutunut ja harvat selviytyneet jatkavat kurjaa elämäänsä lian ja saastan keskellä ihmiskunnan raunioissa romuja keräten. Eräänä päivänä salaperäinen keräilijä löytää aavikolta ikivanhan androidin osia. Paljastuu, että kyseinen androidi Mark 13 oli ennen tuhoutumistaan äärimmäisen tuhovoimaiseksi suunniteltu ase, joka elokuvan nimen mukaisesti oli ohjelmoitu eliminoimaan kaikki kohtaamansa ihmiset. Kuin yllättäen elokuvan nuoret hahmot sattuvat harrastamaan seksiä ja polttelemaan pilveä - ja jokainen tietää mitä siitä seuraa!

Tyypillisiä ongelmia tällaisissa kyberpunk-elokuvissa ainakin omasta mielestäni on, että ne joko yrittävät kopioida suoraan Blade Runneria tai sitten vetää koko homman tylsästi harmaaksi maailmanlopun meiningiksi jonkun Pohjantähden nyrkkin tapaan. Mark 13 ei sorru kumpaankaan, vaan koko elokuvan värimaailmaa hallitsee kauniisti punertava ruoste, kaikenlainen lika ja romu, verenpunainen infrapuna ja loppua kohden pelkkä pimeys. Jos ihmiskunta oikeasti joskus ajautuisi tällaiseen alennustilaan, näky todennäköisesti olisi huomattavasti lähempänä tätä kuin useimpia muita visioita. Muista kyberpunk-teoksista visuaalisesti Mark 13:n hienoutta lähimmäksi pääsee ehkä joku Max Headroom, mutta siinä on vielä pahoja korporaatioita, tässä ei (huraa!).

Aika moni on todennut tämän olevan kuin suora klooni jostain Alienista ja Terminaattorista ja täytyy kyllä myöntää, ettei väite ole ollenkaan liioiteltu, joskin listaan voisi lisätä vielä kolmanneksi ensimmäisen Predatorin ja liudan muita kyberpunk-leffoja. Tässäkin on juuri ihmisiä ja erityisesti yhtä nuorta naista pimeässä suljetussa huoneistossa metsästävä androidi, jolla on nupissaan vielä kuvaa vääristävä infrapunanäkö. Tekijät ovat vielä heittäneet sekään itämaiseen mystiikkaan vihjaavaa kuvastoa, jolla on pyritty samaistamaan androidin tehtävän suorittamisen jonkinlaiseen hengelliseen etsintään. Ovatkohan Wachowskit nähneet tätä elokuvaa?

Hassuista cameoista ja pikkuvirheistä voisi kirjoittaa melkein kokonaan oman esseensä. Heti tämän elokuvan alussa esimerkiksi kuullaan Iggy Popin ironisen hauskaa radioshowta, astutaan mukaan itsensä Lemmy Kilmisterin ohjastamaan moottoriveneeseen ja kuunnellaan pitkä pätkä Ace of Spadesia. Yhdessä kohtaa kanavasurffaillaan maailmanlopun televisiota ja katsotaan pätkä Gwarin keikkaa, jossa taustalla soi oikeasti Ministryn musiikki. Aikamoista!

Vaikka tämä onkin erittäin toimiva elokuva, kyllä muutama isompi fiba tästäkin löytyy. Mark 13:ssa on luonnollisesti panostettu kunnon toimintaan ja jännitykseen kun taas vähän hitaasti käynnistyvä tarina on jätetty hahmoineen vähän vähemmälle huomiolle; itse en edes muista enää ainoankaan nimeä. Tässä lisäksi viljellään aivan liikaa valekuolemia yrittämällä jatkuvasti uskotella katsojalle tiettyjen hahmojen kuolleen, mutta seuraavassa kuvassa meno yllättäen jatkuukin taas entiseen tahtiin. Tällaisia hämäyskohtauksia on lopussa ainakin tusinan verran, mikä on ainakin omasta mielestäni aivan liian paljon yhteen elokuvaan. Positiivisena puolena tässä ei kuitenkaan nähdä nykyelokuvia riivaavia valesäikyttejä sitten ollenkaan.

Mark 13 ei todellakaan ole kovin originaali tieteisjännäri, muttei periaatteessa tarvitsekaan olla kun jälki kuitenkin on näin hyvää. Plagiaatti tai ei, tämä on kuitenkin pahuksen muikeasti tehty, audiovisuaalisesti nätti ja tiheätunnelmainen elokuva, jossa lihaa ja vertakin roiskitaan turhaan säästelemättä ja laadusta tinkimättä. Mitä muuta voi kelpo viihteeltä enää enempää pyytää? Tämä elokuvaa tarvitsee enemmän rakkautta.

Arvio: 4/5

HARDWARE, 1990 USA, Iso-Britannia
Tuotanto: Paul Trybits, JoAnne Sellar
Ohjaus: Richard Stanley
Käsikirjoitus: Kevin O'Neill, Michael Apostolina, Michael Fallon, Richard Stanley, Steve MacManus
Näyttelijät: Dylan McDermott, Iggy Pop, Stacey Travis, Lemmy Kilmister