Prinssi Ahmedin seikkailut (1926)

Elokuvan tarina sijoittuu Tuhannen ja yhden yön tarinoiden itämaiseen fantasiamaailmaan. Juonikas velho loihtii lentävän hevosen ja tarjoaa sitä rikkaalle kalifille tämän tyttären kättä vastaan. Prinssi Ahmed epäilee kuitenkin petosta ja päättää kokeilla hevosta omin päin. Ennen kuin kukaan huomaakaan, on prinssi lentänyt hevosineen tiehensä osaamatta tulla enää takaisin. Seikkailuillaan prinssi Ahmed tulee pelastaneeksi kauniin prinsessan demonien saarelta ja törmänneeksi taikalamppuaan etsivään Aladdiniin, joka on niinikään joutunut pahan velhon temppujen uhriksi.

Vaikka Prinssi Ahmedin seikkailut animaatiota onkin, ei tätä kannata sekoittaa alkuunkaan myöhempien Disney-leffojen ja piirrettyjen tyyliin tai tyypilliseen nukke-elokuvaan. Tässä on ensisijaisesti kyse paperista ja kartongista tehdyillä hahmoilla toteutetuista varjoteatterista eli siluettianimaatiosta. Tätä on vielä ollut tekemässä paljon oman aikansa nimekkäitä abstraktin animaation ja avantgarden tekijöitä, joten Prinssi Ahmedin seikkailujen tarkan tyylin määrittely on vähän vaikeahkompi tehtävä. Joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin taatusti uniikein koskaan tehty juonellinen animaatioelokuva ja ehkä yksi parhaistakin.

Eipä voi oikeastaan kuin ihailla Lotte Reinigerin kykyä saada paperiset hahmonsa elehtimään ja ilmehtimään niinkin pikkutarkan luontevasti kuin ne tässä tekevät siitäkin huolimatta, ettei varjomaisilla kokomustilla hahmoilla ole juurikaan tunnistettavia yksilöllisiä piirteitä ääriviivojaan lukuun ottamatta. Hahmojen leikkaus ja elekielikin on toteutettu sen verran pikkutarkasti, että ne kykenee jopa selvästi erottamaan toisistaan ilman sen kummempia temppuja ja krumeluureja. Tämähän oli kuitenkin mykkäelokuva ja suurin osa homman kerronnasta pitikin hoitaa tarkkaan visuaalisesti.

Prinssi Ahmedin seikkailuja katsoessa on hauskaa bongata yksittäisiä ideoita ja kohtauksia, joita myöhemmät tekijät Disneystä lähtien ovat ammentaneet useampaankin myöhempään elokuvaansa, alkaen vaikka Miekka kivessä -elokuvan velhojen kaksintaistelusta, joka on suoraan tästä peräisin. Prinssi Ahmed itse tekee lyhyen esiintymisen myös Disneyn Aladdinissa, joskin siinä hahmojen suhde on vähän vähemmän sydämellinen. Pienen pätkän siluettia löytää myös Momotaro's Divine Sea Warriorsista ja ranskalaisen Michel Ocelotin elokuvista, joista moni on kuin suoraa tribuuttia juurikin Lotte Reinigerille, muttei tietenkään yllä Prinssi Ahmedin tasolle.

Vähän yllättäen yksi Prinssi Ahmedin seikkailujen positiivisista puolista on, ettei tässä käytetty siluettianimaatio ikinä noussut samalla tavalla valtavirran suosioon kuin perinteinen täysanimaatio ja monet tässä käytetyt tekniikat jäävät helposti mysteeriksi alan kirjallisuutta lukeneellekin. Varjohahmot ja jotkin taustat itsessään on toteutettu pitkälti pahvista, kartongista ja paperista leikatuilla monimutkaisilla hahmoilla ja kuvioilla, mutta sitten on sellaisia kummajaisia kuin alun taikatemppu, jossa näyttää kuin taustalla oleva paperi tai kalvo palaisi hitaasti ja palaneesta paperista muodostuu hevonen. En osaa edes kuvitella, mitä tällaisessa kohtauksessa on tehty, mutta efekti on pahuksen hieno.

Kaikista tästä elokuvasta saatavilla olevista versioista oma suosikkini on BFI:n kaksoisjulkaisu, joka sisältää täysin mykän ja Lotte Reinigerin alkuperäiseen käsikirjoitukseen pohjautuvalla kertojaäänellä varustetun restauroidun version. Ensimmäisen kerran katsoin tämän joltain vanhemmalta julkaisulta täysin mykkänä ja juonen seuraaminen tuntui sillä vähän turhankin vaivalloiselta. Juonen kulkua selkeyttävän kertojaäänen lisäämällä tämä pikkuvika korjaantui kuin itsestään, joten isompia murheita ja valittamisen aihetta tämän suhteen ei ainakaan itselleni enää jäänyt ollenkaan.

Prinssi Ahmedin seikkailut ei varmaankaan ole ensimmäinen täyspitkä animaatioelokuva, mutta se on vanhin meidän päiviimme säilynyt yksilö ja kuuluukin genrensä kaikkien aikojen kovimpien ja ainutlaatuisimpien klassikoiden joukkoon. Tämä elokuva täyttää pian sen sata vuotta, eikä vielä tähän päivään mennessä ole tullut vastaan kovinkaan montaa pitkää animaatio, joka liippaisi edes läheltä tämän persoonallista tyyliä. Lotte Reiniger itse jatkoi lyhyiden siluettianimaatioiden tekoa vielä vuosikymmeniä aina kuolemaansa asti, mutta varsin vaihtelevalla menestyksellä. Massojen makuun siluettianimaatio lienee vähän turhankin eksoottista kamaa ja jäänee siksi harmittavasti ikuisiksi ajoiksi muiden isompien ja perinteisempien tekijöiden varjoon. Maailmassa ei ole oikeutta.


Arvio: 5/5

DIE ABENTEUER DES PRINZEN ACHMED, 1926 SAKSA
Tuotanto: Lotte Reiniger
Ohjaus: Lotte Reiniger
Käsikirjoitus: Lotte Reiniger