Momotaro's Sea Eagles (1943)

Japanin historiaa Meiji-kaudelta Toisen maailmansodan loppuun ei voi ymmärtää tuntematta zaibatsun käsitettä. Toisin kuin länsimaissa, Japanissa yrittäminen on pitkälti ollut perhekohtaista ja viimeistään teollistumisen jälkeen maan talous on ollut täysin muutaman suuren keskenään kilpailevan mahtisuvun eli zaibatsun taskussa. Kullakin zaibatsulla oli perinteisesti omat tehtaat, pankit, vakuutusyhtiöt ja puolueet maan parlamentissa. Jossain vaiheessa joku zaibatsuista keksi alkaa valmistaa aseita ja lobbata valtiota rajattomaan asevarusteluun ja uusiin sotiin. Pian Japanissa pyöri massiivinen sotateollinen kompleksi ja maa käytännössä militarisoitiin ääriään myöten täydelliseksi sotilasvaltioksi.

Kuumimpien militarismivuosien Japanissa jotakuinkin kaikki maan tarjonnaltaan rikas elokuva ja animaatio valjastettiin pelkästään isänmaallista asiaa ja soturimaailmankuvaa levittämään; jos joskus saatte käsiinne 40-luvun Yasujiro Ozua ja Kenji Mizoguchia niin huomaatte hämmentävän eron miesten muiden elokuvien tyyliin.

Mitsuyo Seon Momotaro’s Sea Eagles on joka suhteessa täysin oman aikansa tuote. Kyseessä on nipponin keisarillisen laivaston tilaustyönä tehty pienille lapsille suunnattu sota-ajan propagandaleffa, jossa Momotaro eli Persikkapoika hyökkää eläinystäviensä kanssa Pearl Harboriin. Momotaro on suosittu japanilainen satuhahmo, joka klassisessa tarinassa kukistaa syrjäisellä saarella asuvat demonit yhdessä eläinystäviensä kanssa. Sekalainen sakki söpöjä pupuja ja apinoita symboloi tässä kuuleman mukaan aasialaisia kansoja yhdessä taistelemassa pahaa valkoista miestä vastaan.

Mikäli varsinainen Momotaro-tarina ei ole tätä katsoessa ennestään tuttu, ei tarinasta taida saada mitään selkoa, sillä koko raina käytännössä perustuu ainoastaan sille. Tekoajan niukkojen resurssien vuoksi tässä ei ole ollenkaan värejä, dialogia tai edes kauhean kaksista musiikkia, joten mitään Disney-tasoista elämystä ei todellakaan ole tarjolla. Koska leffa on lisäksi suunnattu lapsille, ei tähän ole turhaan iljetty kehittää minkäänlaisia nokkelampia kerrontakeinoja tai muita koukkuja. Hassuna yksityiskohtana Pearl Harboriin on siviilien lisäksi eksynyt myös länsimaisia piirroshahmoja, joita nipponin ikiomat pupusoturit symbolisesti pommittavat torsoksi.

Ei näin yksinkertaisesta elokuvasta tämän pidempään pysty vääntämään. Momotaro’s Sea Eagles on yksinkertaisesti puhdasta sotapropagandaa ja nykysilmään äärimmäisen vanhentunutta sellaista. Tätä katsoessa kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä oli ilmestyessään ehkä teknisesti parasta animaatiota, jota Japanista ja aasiasta ylipäänsä siihen aikaan tuli. Momotarosta suunniteltiinkin ensimmäistä täyspitkää aasialaista animaatioleffaa, mutta kiinalaiset ehtivät ensin paria vuotta aiemmin Princess Iron Fanilla.

Henkilökohtaisesti en ole tämän suurin ihailija enkä tiedä miten menestynyt tämä elokuva aikanaan oli, mutta zaibatsumaan keisarillinen laivasto oli tähän tyytyväinen siinä määrin, että tälle päätettiin tehdä ihan jatko-osakin, Momotaro's Divine Sea Warriors, jossa pupusoturien ja koiranpentujen sota jatkuu Indokiinassa ja Indonesiassa.

Arvio: 3/5

MOMOTARO NO UMIWASHI, 1943 Japani
Ohjaus: Mitsuyo Seo
Käsikirjoitus: Arishige Kurihara