3 vuosisataa (1923)

D. W. Griffithin Suvaitsemattomuudesta ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa arvostelua jatkamatta edelleen tällä Buster Keatonin pitkällä debyyttielokuvalla, joka on siis parodia edellisestä. Tällä kertaa tarina sijoittuu nimensä mukaisesti kolmelle eri aikakaudelle, joissa seurataan Busterin hintelän jokamieshahmon akuankkamaista pyristelyä nuoren naisen rakkaudesta kilpakosijaa vastaan antiikin Roomassa, esihistoriallisella ajalla ja 20-luvun Los Angelesissa.

Kolmen aikakauden idea ja toteutus on äärimmäisen simppeli, mutta mielettömän hauska. Yksi koko elokuvan veikeimmistä kohtauksista parodioi Ben Hurin klassista kilpa-ajoa. Edeltäneessä kohtauksessa ennustajaukko on ennustanut Roomaan isoa lumimyräkkää ja Buster päättää nokkelasti vaihtaa vankkurinsa renkaat suksiin ja hevosten tilalle kokonaisen koiravaljakon. Koirakatraan kekseliäs arjen sankarimme houkuttelee liikkeelle sitomalla pitkän tikun nokkaan kissan kuin porkkanan aasille!

Sitten on kohtaus, jossa Buster Keaton ajaa täysin toimivalla autolla, kunnes yhtäkkiä koko romu leviää ruuveineen ja muttereineen keskelle tietä, Busterille jää vain ratti käteen. Tässä kohtauksessa ei ole käytetty ollenkaan leikkauksia tai trikkikuvausta vaan täysin toimintakuntoinen auto levisi kameran eteen ihan oikeasti. Voi vain kuvitella miten tuokin kohtaus on oikeasti tehty, mutta onpahan kekseliästä meininkiä.

Kyllä tämäkin vain taattua keatonia on, ei sille mitään voi. Pienoisena pettymyksenä tämä vain tuntuu vielä kauhean turvalliselta ja riskittömältä verrattuna miehen myöhempiin vauhdikkaampiin elokuviin. Tässä ei esimerkiksi nähdä vielä juurikaan muutamaa stop motion -dinosaurusta ihmeempiä erikoistehosteita tai hengenvaarallisia stuntteja vaan huumori keskittyy tässä vaiheessa vielä enemmän klassisiin ja tuikiturvallisiin visuaalisiin gageihin ja oivalluksiin.

Yksi perinteinen keatonmainen temppu oli valita miessivuosien näyttelijöiksi mahdollisimman pitkiä ja hyvin syöneitä korstoja, joiden rinnalla enemmän tai vähemmän normaalipituinen päätähti näyttää häviävän pieneltä sintiltä, vähän kuin parivaljakko Penn & Teller nykyään. Jostain syystä tämä jekku jaksaa aina naurattaa ainakin itseäni.

Koska kyseessä oli aikoinaan Keatonin ensimmäinen kokeilu pitkän elokuvan saralla, tämän kanssa oltiin tarkoituksellisesti vielä mahdollisimman varovaisia. Koko elokuvan idea ja rakennekin syntyi ajatuksesta, että kolmelle aikakaudelle sijoittuva tarina oli helppoa leikata kolmeksi lyhyeksi elokuvaksi mikäli pitkä versio epäonnistuisi. Ihan niin pitkälle ei koskaan tarvinnutkaan mennä, sillä kaikin puolin hauska ja onnistunut elokuva oli ilmestyessään myös valtaisan suosittu ja ainakin omasta mielestäni ihan ansaitusti.


Arvio: 4/5

THREE AGES, 1923 USA
Tuotanto: Joseph M. Schenck, Buster Keaton
Ohjaus: Buster Keaton, Edward F. Cline
Käsikirjoitus: Buster Keaton, Clyde Bruckman, Jean C. Havez, Joseph A. Mitchell
Näyttelijät: Buster Keaton, Joe Roberts, Lillian Lawrence, Margaret Leahy, Wallace Beery