Limite (1931)

Milloin viimeksi katsoit brasilialaisen mykkäelokuvan? Ai, et koskaan? Eipä ihmekään, sillä Brasilia ei vielä siihen maailmanaikaan ollut mikään ihmeempi elokuvan luvattu maa. Limite on taitaa olla niitä harvoja brasilialaisia mykkiä, joita yleensä pidetään maailmanluokan suuriin teoksiin verrattavissa olevana merkkiteoksena. Koko teoksen konseptin keksi vasta 21-vuotias runoilija Mario Peixoto euroopanmatkallaan. Nuori mies yritti alunperin tarjota käsikirjoitustaan aikansa tunnetummille brassiohjaajille, mutta Humberto Mauron neuvosta ja avustuksella päätyi ohjaamaan elokuvansa itse. En ole täysin varma, mutta tätä(kään) elokuvaa ei ole taidettu koskaan virallisesti näyttää Suomessa, joten tämän fyysiset kopiot saattavat olla vähän ns. kiven alla. Virhe korjattava!

Limite on runollisen melankolinen ja monipolvinen tarina kolmesta samassa veneessä, elämänsä viimeisellä rannalla olevasta ihmisestä; elokuva alkaa ja loppuu kuvaan käsiraudoista. Varsinainen juoni koostuu kunkin henkilön tarinan kertovista flashbackeistä: jokainen kolmesta henkilöstä pakenee jotain elämässään. Matkan varrella nähdään valtavat määrät erilaisia vertauskuvia, symboliikkaa ja viittauksia muihin elokuviin; yhdessä kohtaa jopa näytetään pieni pätkä yhtä Chaplin-komediaa!

Koko elokuvassa ei taida olla ainuttakaan välitekstiä vaan kaikki oleellinen on kerrottu pääosin visuaalisesti, joten tämän katsominen luonnistuu helposti vaikkei portugalia ymmärtäisikään. Koko elokuvan päätähti onkin upea, oman aikansa neukkuelokuvista ja Carl Theodor Dreyerin teoksista ammentava leikkaus ja kuvallinen kerronta. Itse asiassa tämä on niinkin uskollinen neukkuohjaajille, että kun tästä aikoinaan julkaistiin promootiomielessä stillkuvia ja lyhyitä pätkiä, tätä luultiinkin yleisesti Vsevolod Pudovkinin ohjaamaksi.

Varsin tyypillinen kohtaus etenee erilaisten vastakohtien kautta: ensin nähdään esimerkiksi poikittaisen muodon muodostava sommitelma, josta seuraavassa leikkauksessa nähdään keskeltä halkova pystysuora muodostelma. Mieleenjäävin osuus tässä suhteessa oli kolmannen henkilön tarina, jossa yhdessä kohtaa leikataan veden, kuivan puun, vehreän puun, talon julkisivun ja talon sisäkuvan kesken. Lopussa vielä korostetaan vähän kalseaa tunnelmaa kuvaamalla myrskytuulen riepottelemia palmuja ja muuta kasvillisuutta.

Erityisen paljon pidin elokuvan musiikeista. En ole aivan varma oliko tätä varten erikseen sävelletty musiikkiraitaa, mutta internetin lähteiden mukaan tässä on tavattu soittaa taustalla viime vuosisadan alkupään klassisia sävellyksiä Debussystä Stravinskiin. Jos ei muuta, niin olipahan kuitenkin erinomaisesti muuhun elokuvaan sopivaa ja harvinaisen onnistuneesti valikoitua musiikkia.

Limite ei ollut ilmestyessään kovinkaan kaksinen menestys ja se hautautuikin monen muun oman aikansa brassielokuvan tavoin unohduksiin vuosikymmeniksi. Ennen 70-lukua ja uutta tulemista tällä oli takanaan vain muutama Orson Wellesin ja Maria Falconettin kaltaisille erikoisvieraille järjestettyä erikoisnäytöstä. Harmittavasti vuosikymmenien limbo myös näkyy meidän päiviimme säilyneessä restaudoidussa versiossa muutamana puuttuvana ja muutamana lähes katselukelvottomaksi maatuneena kohtauksena.

Muutamalla vähän ajansyömällä kohtauksella ei kokonaisuuden suhteen paljoa väliä, sillä Limite on ainakin omasta mielestäni kaiken kehunsa ansainnut. Ei tämä ehkä paras mykkäelokuva koskaan ole, mutta brasilialaisista elokuvista puhuttaessa se on helposti vähintään kolmen, neljän parhaan joukossa sellaisten elokuvien kuin City of God ja Raaka joukko kanssa. Harmittavasti tämä jäi myös Mario Peixoton ainoaksi valmistuneeksi ohjaustyöksi. Miehellä oli selvästi lahjoja alalle, mutta syystä tai toisesta ne eivät koskaan realisoituneet tätä pidemmälle.

Arvio: 5/5

LIMITE, 1931 Brasilia
Tuotanto: Mario Peixoto
Ohjaus: Mario Peixoto
Käsikirjoitus: Mario Peixoto
Näyttelijät: Brutus Pedreira, Carmen Santos, Edgar Brasil, Iolanda Bernardes, Mario Peixoto, Olga Breno, Raul Schnoor, Tatiana Rey