Järjettömiä naisia (1922)

Muutamaa vuotta ennen tätä elokuvaa ilmestynyt Blind Husbands oli valtaisa yleisö- ja arvostelumenestys ja nosti Erich von Stroheimin kertaheitolla ajan seuratuimpien elokuvaohjaajien joukkoon. Stroheimin toisen, nyt jo kadonneen Devil’s Pass Keyn sanotaan olleen vähintään edeltäjänsä kaltainen menestys ja se viimeistään teki Stroheimista aikansa kuumimman ja halutuimman ohjaajan. Keskellä kuuminta nousukautta tuotettu Järjettömiä naisia oli samalla sekä mestarin siihenastisen ohjaajanuran huipentuma että sen lopun alkua...

Järjettömien naisten tarinan tapahtumat sijoittuvat upporikkaiden aristokraattien ja porvareiden suosimaan Monacon Monte Carloon. Pääosaa tarinassa näyttelee ”rikkaiden paratiisissa” kahden serkkunsa kanssa asuva, ohjaajanero von Stroheimin itsensä esittämä venäläinen emigrantti kreivi Karamzin, joka paljastetaan jo aivan ensimmäisissä kohtauksissa rikkaita naisia vietteleväksi huijariksi. Varsinainen tarina seuraa huijarikreivin ja tämän apureiden seuraavaa viettely- ja huijausyritystä.

Voi vain kuvitella minkälainen kohuteos tämä on aikoinaan ollut sen ajan superkonservatiivisessa Hollywoodissa. Tässä elokuvassa ei nähdä ollenkaan tyypillistä Hollywood-pumpulia vaan perinteiseen Stroheimin elokuvien tapaan tässäkin kimmeltävän kaunis miljöö paljastetaan jo alussa täydelliseksi synnin pesäksi, kauniit ja rikkaat paheellisiksi ja elämää suurempi puhdas rakkaus täydelliseksi valheeksi. Kirkasotsaisia partiopoikia tässä ei nähdä ollenkaan, vaan kukin hahmo pystyy pahaan siinä missä hyväänkin. Alkuperäisessä leikkaamattomassa versiossa Karamzin paitsi houkuttelee naisen pettämään miestään, myös saa lapsen viettelemänsä naisen kanssa!

Von Stroheim oli tätä elokuvaa tehdessään maailman huipulla ja sai siksi huomattavasti vapauksia työnsä suhteen. Järjettömiä naisia oli ilmestyessään maailman kallein elokuva ja alkujaan tällä oli mittaakin yli kuusi tuntia, mutta studion ja von Stroheimin tulevan kiistakumppanin Irving Thalbergin vaatimuksesta tästä leikattiin yli kaksi kolmannesta pois. Kun studiolle valkeni Stroheimin tuhlanneen valtavia summia pelkästään näyttelijöiden alusasuihin ja erilaisiin nappeihin, ohjaajalle yritettiin antaa potkut, mutta hommasta ei tullut mitään sillä mies oli samalla myös koko elokuvan päätähti numero uno.

Tämän elokuvan legendaarisen massiiviset tuotantoarvot saavat useimmat nykyelokuvatkin kalpenemaan helposti rinnallaan. Ylelliseen miljööseen sijoittuvan Järjettömien naisten jokainen kohtaus lavastuksesta puvustukseen on niin täynnä äärimmilleen vietyjä pieniä yksityiskohtia ja massiivisia joukkokohtauksia, että tätä katsoessa ei ihan heti tule mieleen koko jutun olevan oikeasti lavastettu ja kuvattu Hollywoodissa eikä oikeassa Monte Carlossa – tyypillinen piirre äärimmäiseen realismiin pyrkineelle von Stroheimille.

Näyttelijöistä kirkkaimmin loistaa luonnollisesti päähuijari Karamzinia esittävä von Stroheim itse. Erich von Stroheimissa on ”sitä jotain” hämyistä karismaa, joka tekee miehestä täydellisen roiston ja pahiksen. Parhaimmillaan mestarista suorastaan hehkuu edelleen vertaistaan hakevan vahva niljakemainen ja kiero aura. Tätä katsoessa ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi mies on saanut osakseen vähän roistomaisen maineen; muistan pelanneeni joskus vanhalla kasibittisellä nintendolla jotain Simpsonit-peliä, jossa oli Mr. Burnsin esittämä Erich von Stroheim yhden kentän loppuvastuksena!

Muutama kaunis sana elokuvan kuvaksesta. Kuvaus on tässä kauttaaltaan oikein laadukasta jälkeä, mutta tästä löytää paljon kiinnostavia yksityiskohtia kun muistaa von Stroheimin olleen esikuva monelle seuraavan sukupolven ohjaajalle. Yksi paljon käytetty tehokeino on klassinen kalterivarjo, joka on useimmille varmaan tutumpi myöhemmistä film noireista ja Casablancasta. Muutamassa kohtaa kuvauksen apuna käytetään luovasti peilejä, mikä lienee toiminut inspiraationa Orson Wellesille ja Citizen Kanen peilikokeiluille. Tällaisia yksityiskohtia on varmasti enemmänkin, mutta nämä tulivat päällimmäisenä mieleen.

Järjettömiä naisia katsoessa tuli pakostikin miettineeksi miten paljon von Stroheim ehkä tietämättään sisällytti elokuvaan omia fetissejään ja perversioitaan vähän Hitchkockin parhaiden elokuvien tapaan. Koko elokuvahan on käytännössä ohjauksesta käsikirjoitukseen ja lavastukseen yhden kontrollifriikin ohjaajan työtä ja samainen uniformuihin mieltynyt mestari näyttelee elokuvan pääosassa naisia vikittelevää ja ilmeisen uniformufetisistä huijariaristokraattia. Mestarin huulesta monessa kohtauksessa törröttävä komea sikari tuo tässä yhteydessä mieleen jonkin freudilaisen symbolin.

Ylitulkintaa? Ehkä, mutta pahuksen kiinnostavaa sellaista.

Kokonaisuutena Järjettömiä naisia on von Stroheimin parhaita, muttei missään nimessä paras elokuva. Vaikka tämä on joka suhteessa äärimmäisen viimeistelty ja huoliteltu pieni taideteos, tämä jää helposti paria vuotta myöhemmin valmistuneen Ahneuden ja sitä seuranneen Häämarssin varjoon. Olisi todella mielenkiintoista saada tutustua muiden von Stroheimin elokuvien tapaan stillkuvien ja alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta tehtyyn ennallistettuun kirjalliseen versioon, mutta tästä ei ainakaan tietääkseni toistaiseksi ole menty sellaista tekemään.

FOOLISH WIVES, 1922 USA
Tuotanto: Carl Laemmle, Erich von Stroheim
Ohjaus: Erich von Stroheim
Käsikirjoitus: Erich von Stroheim
Näyttelijät: Erich von Stroheim, Miss DuPont, Maude George, Zasu Pitts, Rudolph Christians