Strange Days (1995)

Tässä elokuvassa on taatusti kurkoimpia aloituskohtauksia, joita on tullut nähtyä pitkiin pitkiin aikoihin. Heti alussa nimittäin nähdään POV-kuvattuna jonkun random narkkarijengin pieleen menevää ryöstöä. Kuka ryöstää? Mitä ryöstää? Missä ryöstää? Millään noista ei oikeasti ole väliä, sillä koko kohtauksen tarkoitus on vain tarrata tiukasti katsojan palleista kiinni ja ottaa luulot pois heti alkuunsa.

Varsinainen tarina sijoittuu tekoaikansa lähitulevaisuuteen 90-luvun viimeisiin päiviin ja kunnon maailmanlopun tunnelmiin. Muutamassa vuodessa kaikki tuntuu menneen perustavanlaatuisella tavalla päin prinkkalaa ja kaduilla vallitsee kaaos. Ajan uusi muoti-ilmiö on todellisuutta simuloiva laite, jonka avulla voi elää jonkun toisen muistoja. Tarinan päähenkilö on Lenny, entinen kyttä ja muistikamaa kaupitteleva mustan pörssin diileri ja romantikko, joka suree eroa tyttöystävästään Faithistä. Varsinainen tarina käynnistyy Lennyn saatua käsiinsä snuff-kamaa, joka sisältää tämän tuttavan murhaajan muistikuvia. Vastaavien snuff-tallenteiden kertyessä Lenny huomaakin olevansa keskellä astetta isompaa salaliittoa…

Visuaalisesti Kathryn Bigelowin ja James Cameronin Strange Days on selvästi sukua ainakin Terminaattoreille, Blade Runnerille ja Akiralle. Tässäkin jokaista kuvaa hallitsevat pimeää sumuista taustaa ja kaaoksen täyttämiä katuja vasten äärimmäisyyksiin viedyt kontrastit ja kirkkaat värit, moitteeton kameratyöskentely ja koko joukko toimivia POV-otoksia, jotka tähän aikaan olivat vielä verratten uusi juttu. Jos tätä elokuvaa pitäisi arvostella pelkän visuaalisen ilmeen perusteella, tälle tulisi helposti täydet pisteet, mutta harmittavasti tässä pitää huomioida kaikenlaista muutakin.

Perinteiseen James Cameron -tyyliin tarinakin tuntuu kyberpunk-leffaksi omaperäiseltä ja toimivalta, vaikka ajatus muistokoneista onkin jo ennestään tuttu William Gibsonin ja Philip K. Dickin vähintään vuosikymmen aiemmin ilmestyneistä klassikkoteoksista. Seksin ja väkivallan määrästä päätellen Cameron on menestysohjaajana saanut taattua tälle ainakin paljon taiteellisia vapauksia. Jokainen hahmo koko elokuvassa on muistettava, dialogi soljuu vaivattomasti eteenpäin ja etenkin Ralph Fiennes on pääosassa harvinaisen tiukassa iskussa. Erilaisia kliimaksejakin elokuvaan mahtuu ainakin puolen tusinan verran, joten aika tuskin käy ainakaan viimeisen parinkymmenen minuutin aikana pitkäksi.

Rehellisesti sanoen nautin tästä elokuvasta täysin rinnoin, kyseessä on pakko olla yksi tiukimmista ja viimeistellyimmistä ison rahan kyberpunk-leffoista koskaan. Ainut mainitsemisen arvoinen töksähdys tässä itselläni taitaa olla vähän turhankin runsas kesto, jota ehkä olisi muutamassa kohtauksessa saanut helposti suitsittua sen kymmenisen tai viitisentoista minuuttia mitään menettämättä. Muutoin koko elokuva on kyllä lajissaan aivan priimaa ja yksi nautittavimmista genrensä leffoista hands down.

Jos jotain, niin Strange Days antaa ainakin toivoa James Cameronin ja Robert Rodriguezin pitkään valmisteilla olleen ja ensi kesälle suunnitellun kyberpunk-tykki Battle Angelin jenkkifilmatisoinnin suhteen. Ei voi olla huono, ei vaan voi.

Arvio: 4/5

STRANGE DAYS, 1995 USA
Tuotanto: Steven Charles-Jaffe, James Cameron
Ohjaus: Kathryn Bigelow
Käsikirjoitus: James Cameron
Näyttelijät: Angela Bassett, Juliette Lewis, Michael Wincott, Ralph Fiennes, Tom Sizemore