2046 (2004)

Koska syyllisyyteni Wong Kar-Wain tuotannon totaalisesta sivuuttamisesta kalvaa yhä sisintäni, joudun syntini sovittamiseksi käymään heti perään läpi myös tämän In the Mood for Loven suoran ja samalla sitäkin reippaammin mielipiteitä jakavan jatkotaidepläjäyksen. 2046 komeilikin ilmestymisaikanaan pitkät ajat maailman median otsikoissa, mutta sittenkin vähän muusta kuin pelkästä laatunsa puolesta. Wongin taideteos nimittäin kärsi legendaarisen pahoista tuotano-ongelmista ja kuvaukset jouduttiin keskeyttämään useita kertoja milloin mistäkin syystä. Loppujen lopuksi ensi-iltakin siirtyili siirtymistään vielä ohjaajan itsensä kohtuuttoman perfektionismin vuoksi ja viimeinen kelakin matkasi puolivalmiina Cannesiin poliisisaattueessa ensimmäisen pyöriessä jo teatterissa. Kaikenlaista enemmän ja vähemmän hassua ja kiinnostavaa tarinaa aiheen puitteilta siis riittää.

Kuten jo todettua, 2046 on siis suora jatko-osa In the Mood for Lovelle, jossa Tony Leungin tulkitsema toimittaja rakastui Maggie Cheungin esittämään sihteerittäreen, mutta lopulta kielletty suhde olikin tuomittu tuhoutumaan. Vuosia myöhemmin Leungin esittämä toimittaja on vaihtanut tieteiskirjailijaksi ja tällä hetkellä mies viettääkin aikaansa hotellihuoneessaan numero 2047 pohtien aihetta tulevalle romaanilleen sekä tapaillen satunnaisia uusia rakastajattariaan. Vanhat ja uudet demonit eivät vieläkään kuitenkaan ole jättäneet miestä rauhaan vaan saapuvat vähä vähältä kummitelemaan tämän luonnostelemiin tarinoihin muodossa jos toisessa. Yllättäen tieteistarinan nimi sattuu olemaan "2046", joka on suora viittaus paitsi trilogian aiempiin osiin sekä Hongkongin itsenäisyyden viralliseen päättymisvuoteen, mutta myös niinkin sattumanvaraiseen suuntaan kuin Twilight Zonen ensimmäisen kauden seitsemänteen jaksoon, jonka juoni kertoo vuonna 2046 asteroidille tuomitun yksinäisen miehen rakkaudesta.

En enää tässä vaiheessa osaa järkeillä mielessäni onko kyseessä mahdollisesti nerokkainta vai hulluinta romanttista elokuvaa koskaan tai peräti molempia yhtä aikaa. Varmuudella voin ainakin sanoa Wong Kar-Wain tarjoavan tälläkin kertaa tavaramerkikseen muodostunutta audiovisuaalista ilotulitusta hovikuvaajansa Christopher Doylen suosiollisella avustuksella. Siis sen saman kaverin, joka vastasi myös Alejandro Jodorowskyn Endless Poetryn visuaalisesti loisteliaasta silmäkarkista, joten pelkästään tältä kantilta Wongin leffalle voisi antaa jo suoralta kädeltä täydet viisi tähteä. Tony Leungin karismaattisesta olemuksesta sekä sievistä naisnäyttelijöistä vielä sitäkin suuremmalla syyllä.

Mutta, mutta...

En nyt tiedä miten tätäkin diplomaattisen neutraalisti sanoisin, mutta Wong Kar-Wain kunnianhimo tuntuu menneen tässä jo pahemman kerran yli äyräidensä. Älkää ymmärtäkö tätä väärin, 2046 on komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa, sen tarinan sitoo mielenkiintoisella tavalla kokonaisen trilogian kiemurat yhteen pakettiin ja roiskii siinä sivussa hämmentäviä viittauksia ohjaajan omiin ja muiden nimitekijöiden tuotoksiin. Mutta kokonaisuus tuntui tällä ainakin itsestäni jo liiankin täyteen ahdetulta aivan kaikkea ollakseen pelkästään nautittava elämys. Tarina tarinassa esimerkiksi on vinkeä konsepti itsessään, mutta kun puhutaan kokonaisesta vähäeleisestä melodramaattisesta romanttisesta trilogiasta ja sekaan heitetään epämääräisiä tieteiselokuvan juttuja cgi-erikoistehosteineen, mennään jo selvästi yliyrittämisen ja kauniisti sanoen myös suoranaisen tekotaiteellisuuden puolelle.

2046 on kai pohjimmiltaan ihan hyvä elokuva, mutta kaikesta päätellen itselleni vähän samaa mitä In the Mood for Love on monelle muulle. Kaiketi tällekin omat ihailijansa löytyy ja ihan syystä, mutta tällä kertaa taidan vain itse tarvita vähän ylimääräistä kypsyttelyä ja useampia katselukertoja päästäkseni irti tämän ensimmäisen jättämästä ikävähköstä mausta suussani.



Arvio: 4/5



2046, 2004 Hongkong, Ranska, Kiina, Italia, Saksa
Ohjaus: Wong Kar-Wai
Käsikirjoitus: Wong Kar-Wai
Näyttelijät: Carina Lau, Faye Wong, Li Gong, Tony Leung Chiu Wai, Zhang Ziyi