Paljonko kello on Pariisissa? (2001)

Huomasin juuri äskettäin diggaavani todella paljon Ming-liang Tsain elokuvista - siitäkin huolimatta etten vielä viikko sitten ollut edes kuullutkaan tällaisesta kaverista. Miekkonen tulikin vain sattumalta vastaan lukiessani jotain epämääräistä juttua aikamme johtavista aasialaisista ohjaajista ja pelkästään Tsain vertaaminen Yasujiro Ozun ja Robert Bressonin kaltaisiin tekijöihin sai omat tuntosarveni värähtelemään juuri oikealla tavalla. Nyt taiwanilaisen taiturin teoksia useamman nähneenä heittäisin vielä jatkoksi kaurismäkeläisen lakonisen meiningin aasialaisilla minimalistisilla vaikutteilla.

Äärimmäisen "vähemmän on enemmän" -asenteen mukana kuitenkin tulee itselleni vaikeus löytää järkevää sanottavaa kokonaisen arvostelun edestä. Jokainen Tsain elokuva tuntuu tyylillisesti toistavan johdonmukaisesti itseään eikä niissä juonta ja huumoria lukuun ottamatta ole juuri suurempaa eroa. Poikkeuksena tietysti sellainen hulluttelu kuin The Wayward Cloud, joka toimii samanaikaisesti provokatiivisena taideleffana sekä räävittömän epäkorrektina ja hillittömän hauskana parodiana sellaisesta. Niin tai näin, Tsai todellakin tuntuu osaavan hommansa ja sehän tunnetusti on kaikkein tärkeintä.

Kaikista näkemistäni mestarin teoksista What Time Is It There? eli Paljonko kello on Pariisissa? taitaa toistaiseksi olla se kaikkein "kaupallisin" ja "helpoin" katsoa myös miehen tyyliä vähemmän tuntemattomankin. Tarina jakautuu kolmen eri henkilön kesken, joista jokainen kokee yksinäisyyden ja ajan kulun omalla erityisellä tavallaan. Leskiäitinsä ja lemmikkikalansa kanssa pienessä huoneistossa asuva Hsiao-kang elättää itsensä kaupittelemalla kadulla rannekelloja. Shiang-chyi ostaa tältä kellon ja matkaa Pariisiin määräämättömän pituiseksi ajaksi.

Taiwanin ihmepojan elokuvan tarina on periaatteessa todella synkkä ja surullinen aivan alusta asti, mutta samalla myös pahuksen ironinen ja lakonisen hauska. Myytyään kellonsa Kang alkaa kehittää pakkomiellettä aikaan ja Shiang-chyihin, mistä alkaakin nuoren miehen pyhä missio kaikkien Taipein kellojen kääntämiseksi Pariisin aikaan. Samaan aikaan Kangin äiti uppoutuu yhä syvemmälle uskolliseen mystiikkaan ja alkaa uskoa miehensä pian jälleensyntyvän kalaksi tai syöpäläiseksi.

Eräänä mielenkiintoisena tulkintana Shiang-chyi on todellisuudessa vain aave, Ranska edustaa symbolisesti tuonpuoleista ja kyseessä onkin todellisuudessa tarina Kangista käsittelemässä isänsä kuolemaa. Itse asiassa vihoviimeisessä kuvassa nähdäänkin prameasti pukeutunut isä sytyttämässä ensimmäisen kohtauksen tavoin tupakkaa ja kävelemässä kohti suurta kelloa muistuttavaa maailmanpyörää.

Paljonko kello on Pariisissa? sisältää myös yhden nerokkaimmista cameoista, joita olen koskaan nähnyt. Eräässä kohtaa Kang katsoo televisiosta François Truffautin 400 kepposta, kun taas Ranskassa oleileva Shiang-chyi tekee samalla tuttavuutta hautausmaalla istuskelevan kummallisen ukkelin kanssa. Todellisuudessa tuo kyseinen ukkeli on Jean-Pierre Léaud, joka esitti pääosaa 400 kepposessa!

Ming-liang Tsai on mies paikallaan ja Paljonko kello on Pariisissa? jälleen täysin tekijänsä näköinen taide-elämys pelkästään hyvällä tavalla. Mikäli jo aiemmin luetellut nimet sattuvat olemaan valmiiksi tuttuja, aasialainen minimalismi saa sydämen sykkimään tai taiwanilainen nykyelokuva soittaa muuten vain useampiakin kelloja, tätä kamaa voinee suositella ihan varauksetta. Muiden kohdalla varovaisuus kannattaa tässäkin asiassa.



Arvio: 5/5



NINA BIAN JI DIAN, 2001 Taiwan
Ohjaus: Ming-liang Tsai
Käsikirjoitus: Ming-liang Tsai, Pi-ying Yang
Näyttelijät: Kang-sheng Lee, Shiang-chyi Chen