The Wayward Cloud (2005)

Nyt pisti Tsain poika niin pahan kurkkuun, etten edes tiedä mitä tästä voisi lähteä kirjoittamaan ja miten. The Wayward Cloud on jo ensimmäisistä kohtauksistaan lähtien niin hämmentävän kahelia menoa ettei tällaiseen pysty varmaan japanilaisetkaan. Miettikääpä huviksenne vaikka tätä: heti ensimmäisessä kohtauksessa nähdään puolialaston hoitsu puolikas vesimeloni jalkojensa välissä ja liimatukkainen hunksi alkaa hitaasti kaapia sieltä suuhunsa. Piankos homma etenee jo suoranaiseen vesimeloniseksiinkin. Samaan aikaan toisaalla nainen katsoo televisiosta ohjelmaa vesimeloneista. Seuraavaksi nähdään laulava miesmerenneito ja pistetään vesimelonimusikaalia pystyyn.

Siinä olikin sitten The Wayward Cloudin ensimmäiset 30 minuuttia, jonka aikana ei käytännössä kuulla merkitsevää dialogia tai ylipäätään anneta katsojalle minkäänlaista viitettä räävittömän epäkorrektia eroottis-humoristista taiteilua järjellisemmän tarinan suuntaan. Jo tässä vaiheessa meno on kuin jossain Lars von Trierin kahjoimmissa ja provokatiivisimmissa leffoissa, mutta vielä vähän pidemmälle vietynä. Meinasin jo reilusti ennen puoliväliä tukehtua huutonauruuni.

Mutta kyllä tästä tarinan tapainenkin toki löytyy, se vain on perinteiseen aasialaiseen tapaan niin minimalistinen ja olematon ettei sitä välttämättä edes aluksi täysin huomaa ellei erikseen jostain lue referaattia. Kyseessä on nimittäin löyhä jatko-osa Tsain Paljonko kello on Pariisissa?:lle, josta tutut mies ja nainen kohtaavat toisensa ja alkavat seurustella. Myöhemmin naiselle paljastuukin, että mies on mukana pornobisneksessä. Samaan aikaan Taiwania vaivaa kuivuus ja valtion media yrittää innostaa kansalaisia käyttämään nesteytykseen vesimeloneja.

Toisin sanoen vesimelonit, seksi ja vesimeloniseksi käyvät kuin käyvätkin loppujen lopuksi järkeen. Siitäkin huolimatta Ming-liang Tsain riisuttuun tyyliin tottumattomille tulee olemaan todella tiukka paikka katsoa tätä teosta yhteen putkeen loppuun asti, sillä maestro ei tunnetusti harrasta laisinkaan kuvaustrikkejä tai ihmeleikkauksia vaan miehen ote on parhaimmillaankin lähes täysin pysähtynyttä ja draama olematonta. Jos saman seudun elokuvat noin yleensäkin nimittäin tuppaavat olemaan hyvin vähäeleisiä, vie Tsai homman loogiseen äärimmäisyyteen asti poistamalla yksinkertaistetusta ilmaisustaan kaiken toiminnan lähes tyystin.

En ihan hevin tällaista mene päästämään nykymaailmassakaan suustani, mutta The Wayward Cloudin on pakko olla hämmentävimpiä leffoja joita olen ikinä nähnyt. En oikeasti edes tiedä pitäisikö tätä jo arvostaakin jonkinlaisena suurena taiteena vai pelkästään tekijänsä hilpeänä käytännön pilana kaikille maailman hipstereille. Suosittelen kutakin tarpeeksi ennakkoluulotonta yllytyshullua katsastamaan tämän itse ja tekemään omat johtopäätöksensä.



Arvio: 4/5



TIAN BIAN YI, 2005 Taiwan
Ohjaus: Ming-liang Tsai
Käsikirjoitus: Ming-liang Tsai
Näyttelijät: Kang-sheng Lee, Shiang-chyi Chen