Battle Royale (2000)

Mikäli joulun läheisyys on tähän mennessä päässyt jäämään alitajunnassa sivummalle tärkeämpien asiain tieltä ja lahjat vielä hankkimatta, tässä pieni käytännön vinkki vanhalta tekijältä: muistan kun Kinji Fukasakun Battle Royale oli vielä uusi ja hankin alennusmyynneistä kerralla varastoon useammankin ihan vain tulevaisuuden hyötykäyttöä varten. Siitä riitti pitemmäksi aikaa kavereille ja silloiselle tyttöystävälle jaettavaksi ja muistaakseni jokainen myös tykkäsi paljon. Itse asiassa yksi silloinen tuttuni piti tästä niinkin kanssa, että hankki alkuperäisen kirjan sekä sarjakuvan ja katsoi elokuvankin vähintään kerran kuukaudessa ainakin vuoden päivien ajan. Jotain aivan erityistä voimaa Battle Royalesta siis lähtökohtaisesti löytyy.

Fukasakun modernin klassikon juoni onkin jo niin kuuluisa ja vaikutusvaltainen erilaisia länsimaisia plagiaatteja myöden, että sen erillinen referoiminenkin tuntuu tässä vaiheessa pelkästään typerältä. Kyseessä on tiettävästi kuvaus äärimmilleen venytetyn aasialaisen kilpailuyhteiskunnan julmasta todellisuudesta, mutta visualisoituna lukioikäisen nuorison raadollisena selviytymispelinä. Fukasakulle itselleen aihe resonoi miehen omien nuoruusvuosien sotakokemusten perusteella, sodan ja sitä seuranneen pula-ajan kokeneet sukupolvet kun joutuivat äärimmillään valitsemaan läheisensä ja oman henkensä välillä.

Pienessä sivuosassa nuorison kovanaamaisena opettajana nähdään Takeshi Kitano esittämässä itseään, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Hahmon nimikin on "Kitano" ja Fukasaku tiettävästi ohjeistikin miehen olemaan vain oma cool itsensä. Ja sitä Kitano myös on, sen saa tuta retkelle lähtevä dystooppisen lähitulevaisuuden japanilainen lukioluokka, jonka oppilaat pannaan aseistettuina ja räjähtävillä kaulapannoilla varustettuina autiolle saarelle tappamaan toisiaan ja kilpailemaan eloonjäännistä. Jottei peli olisi liian helppoa, on mukaan otettu myös vierailevia tähtiä aikaisemmilta vuosilta ja kaulapannatkin ohjelmoitu räjähtämään tietyissä vaihtuvissa pisteissä sekä tietysti siinä ikävässä tapauksessa, että nuoret yrittäisivät paeta tai sopia tilannetta diplomaattisesti silkan väkivallan sijaan.

En ainakaan näin suoralta kädeltä jaksa uskoa, että Battle Royalessa juuri sen suurempaa sanomaa kilpailuyhteiskunnan kritisoinnin ja ihmisjoukon äärimmäisen tuskalliseen tilanteeseen reagoinnin lisäksi löytyykään, mutta ei hyvään elokuvaan sellaisia välttämättä tarvitakaan. Battle Royalen suurimpia vahvuuksia ainakin itselleni ovat aina olleet sen alussa viljelemä musta huumori sekä koko omituisen kuvion uskottavuus, jota pitkälti oikean ikäiset näyttelijät, ilman turhia tehosteita tehdyt stuntit ja karu väkivalta vielä entisestään vahvistavat. Fukasakun erilaisesta nuorisoleffasta pystyykin nauttimaan puhtaana selviytymisjännärinä ja maanläheisempänä toimintaelokuvana miettimättä oikeastaan mitään sen syvällisempiä.

Aiheesta varmaan huomaa ja ymmärtää jo heti, että kyseessä oli ilmestyessään valtava kohuteos eikä tätä oikeasti meinattu Amerikkaankaan päästää silloisten kouluampumistapausten vuoksi. Itse asiassa tästä suunniteltiinkin yhdessä vaiheessa jonkinlaista länsimaista remakea, mutta sekin peruttiin omia aikojaan - ellei siis niitä muutamia myöhempiä matkijoita lasketa. Voi vain kuvitella minkälainen sota ja kaaos olisi seurannut jos Fukasaku olisi tätä kuvatessaan ollut vielä lähdeuskollisempi ja sisällyttänyt alkuperäisteoksen seksuaalisempia juttuja. Tästä siistitystä versiota kuitenkin pidän itse edelleen niin paljon, etten usko että tätä millään ylimääräisillä lisäyksillä ainakaan paljoa pystyisikään parantamaan.

Harmittavasti Kinji Fukasaku ei ehtinyt saattamaan suunnittelemaansa jatko-osaa koskaan itse valmiiksi vaan kuoli syöpään työn ollessa vielä pitkälle kesken. Puolivalmiin rainan viimeisteli lopulta tämän poika Kenta, jolle Battle Royale 2: Koston aika oli samalla myös henkilökohtainen ohjausdebyytti.



Arvio: 5/5



BATORU ROWAIARU, 2000 Japani
Ohjaus: Kinji Fukasaku
Käsikirjoitus: Kenta Fukasaku, Koushun Takami
Näyttelijät: Aki Maeda, Chiaki Kuriyama, Kou Shibasaki, Masanobu Ando, Takeshi Kitano, Taro Yamamoto, Tatsuya Fujiwara