I Don't Want to Sleep Alone (2006)

Uusi ystäväni Ming-liang Tsai se vaan jaksaa paahtaa ja maalailla oman tutun juttunsa parissa. The Wayward Cloudin kohdalla otettiin jo reippaasti ja hauskalla tavalla etäisyyttä miekkosen perinteisimpiin elkeisiin ja aiheisiin surrealistisen huvittavalla vesimelonierotiikalla, mutta I Don't Want to Sleep Alonen kohdalla loikattiinkin tässä mielessä taaksepäin ainakin puolikkaan askelen verran, jättäen kuitenkin vielä sopivasti varaa uusille kokeiluille. Ne paljon puhutut uudet niksit ja kiksit tosin rajoittuvat tässä tapauksessa lähinnä tapahtumapaikan siirtymiseen Taiwanista Malesiaan ja tyylin maltilliseen metamorfoosiin muutamaa edellistä tsaita perinteisempään juonivetoisempaan kerrontaan, mutta kukin tavallaan.

Taiwanin ihmepojan suosikkinäyttelijäksi ja vakiokasvoksi jo aikaa sitten kohonnut Kang-sheng Lee heittää tällä kertaa kaksoisroolin aivokuolleena miehenä sekä kodittomana vierastyöläisenä, joka päätyy bangladeshlaisen miehen hoidettavaksi jouduttuaan vihamielisen ihmisjoukon pahoinpitelemäksi. Myöhemmin koditon mies alkaa kehittää romanttisia tunteia paikallista naista kohtaan, mistä seuraa lopulta myös kolmiodraama tätä hoitaneen miehen kanssa. Länsimaista katsojaa saattaakin hämmentää, miten tästä löytyykään sen perinteisen romantiikan lisäksi myös ilmiselvää homoerotiikkaa.

I Don't Want to Sleep Alone on parhaimmillaan hyvinkin hypnoottinen ja nimensäkin mukaisesti kovin unimainen, vähintään yhtä eleetön ja minimalistisen hiljainen ja hidas kuin Tsain edellisetkin ohjaustyöt. Toisin kuin niiden aiempien kohdalla, itse en kuitenkaan tämän kohdalla juuri lämmennyt Tsain itsensä kynäilemälle turhankin monipolviselle kertomukselle, joka tuntuu omasta mielestäni vain vaivoin istuvan maestron aivokuolleen päivärutiinien kuvaukseenkin antaumuksella keskittyvään lakonisen riisuttuun ohjaustyyliin. Tällä kertaa se kuuluisa ilkikurinen huumorikin loistaa poikkeuksellisesti lähes täysin poissaolollaan.

Pitäisi varmaankin olla kiitollinen henkimaailman voimille Tsain kaltaisen pitkän linjan taiteilijan halusta ja kyvystä irrottautua tarvittaessa myös omalta mukavuusalueeltaan, mutta kun niitä muutamia nättejä irtokohtauksia ja vaikuttavaa yleistunnelmaa lukuun ottamatta en vain päässyt alkuunkaan henkilöhahmoihin sisään tai kokenut erityistä sympatiaa näitä kohtaan. Itse asiassa jouduinkin parissa kohtaa tarkistamaan juonen etenemistä erillisestä lähteestä, sillä oma keskittymiskykyni ei vain meinannut millään jaksanut ylläpitää itseään täysin loppuun asti vaan aloin välistä jo vähän itsekin sammahdella silkasta väsymyksestä. Mitä tahansa Tsai onkaan elokuvallaan halunnut sanoa, meni todennäköisesti itseltäni pelkästään jo siksi lähes täysin ohi.

En tiedä mitä joku muu elokuviltaan kaipaa, mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että kun pelkästään tarinan käänteistä ja kiemuroista perillä pysymiseen vaaditaan jotain erillistä juonireferaattia tai Wikipedia-artikkelia, löytyy vika joko katsojasta tai itse elokuvasta. Tällä kertaa asiaan todennäköisesti vaikutti myös myöhäinen katseluajankohta, joten virkeämmällä mielellä tästä voinee valpas katsoja saada paremmin ja enemmän irti.

Kaiken negatiivisuuden ohella on kuitenkin pakko näin loppuun mainita, ettei tämäkään elämys onnistunut himmentämään uskoani ja ihailuani Ming-liang Tsain kykyjä ja omintakeista tyylitajua kohtaan. Jos ei siis muuta, on I Don't Want to Sleep Alone ainakin mestarin metodeihin mieltyneille mielekäs välipala tällaisenaankin.



Arvio: 3.5/5



HEI YAN QUAN, 2006 Taiwan, Malesia
Ohjaus: Ming-liang Tsai
Käsikirjoitus: Ming-liang Tsai
Näyttelijät: Chen Shiang-Chyi, Kang-sheng Lee, Norman Bin Atun, Pearly Chua