I Saw the Devil (2010)

Jaahas, se on kuulkaas piru taas kerran irti Korean niemimaalla. Tällä kertaa sarveton sarvipää aloittaa tihutyönsä kidnappaamalla naisen ja kiduttamalla tämän kuoliaaksi. Vähän myöhemmin emäntä löydetäänkin pieninä palasinä läheisestä viemärilammikosta ja traagisesti leskeksi jäänyt Paul Kersey eiku agentti Kim Soo-hyun päättää lähteä kostoreissulle. Tämä tietysti lupaa lähes kolmen tunnin edestä turpasaunaa, seinille lentelevää tekoverta ja vähän sivullisia uhrejakin, mutta kostohan tunnetusti onkin lopulta parasta kylmänä tarjoiltuna. Siteerasin toisin sanoen justiinsa täysin tarpeettomasti jotain ikivanhaa klassikkoromaania, joten mielipiteeni on automaattisesti muiden mielipiteitä parempi ja sivistyneempi. Hähähää!

Voisi alkaa vaikka näin heti alkuun napista koko kostojuonen sekä hyvän tyypin muutautumisleikin kliseisyydellä ja noin ylipäänsä yleisellä kuluneisuudella, mutta Kim Jee-woonilla on ollut ihan ymmärrettävä syynsä tehdä elokuvastaan sellaisen kliseekimaran kuin mitä se on. Etelä-Koreassa nimittäin on koko vigilantismi- ja kostoteeman ympärille rakentunut vuosien saatossa ihan oma suosittu "kostoelokuvan" genrensä, joka keskittyy lähinnä repimään tutusta ja yksinkertaisesta kaavasta ja pahojen poikien tyylitajuisesta mättämisestä loputtomasti viihdettä ja jännitystä vanhojen hyvien aikojen ja Oldboyn kaltaisten klassikoiden hengessä.

Naurakaa pois vaan, itse en varsinaisesti tiennyt koko genren olemassaolosta ennen kuin aloin katsomaan tätä leffaa ja kaivelemaan vähän ohjaajan muita töitä. Miten ja miksi on tämäkin ilmiö vuosien varrella niin täydellisesti tullut ohitettua, en osaa itsekään täysin selittää auki.

Tietystä yllätyksettömyydestä ei tässä suhteessa sovikaan liiemmin valittaa, koska mitä oikeasti muuta voi odottaa tällaiselta genrensä leffalta? Huomattavasti yllättävämpää oli äärimmäisen brutaaliksi ja väkivaltaiseksi kehutun/kritisoidun I Saw the Devilin varsinainen kesyys suhteessa vaikkapa moneen muuhun vähemmän kohuttuun leffaan. Jossain toisaalla esimerkiksi moitittiin I Saw The Devilin ylipituutta, sillä tässä kuulemma suurin osa ajasta on kuitenkin pelkkää kidutusta ja puhdasta gorefestiä, mutta oikeasti epäilen ettei kyseinen kirjoittaja ollut koko leffaa katsonutkaan. I Saw the Devil on ehkä monelle enemmän tai vähemmän siistittyihin Hollywood-jännäreihin tottuneelle todella väkivaltainen paukku, mutta lajissaan mitenkään erityisen oksettavaa suolenpätkäsirkusta tai Guinea Pig -tason kidutusviihdettä tämä ei suinkaan ole.

Oikeastaan tämän pitemmälle oma mielikuvitukseni ei sitten riitäkään tällä erää tätä perkaamaan. Tällaiset kostoreissut tyypillisesti tarjoavat vähintään tyydytyksen roistoihin kohdistetun tarpeettoman väkivallan ja vihoviimeisen turpakäräjän muodossa sen normaalin perusviihteen lisäksi, tällä kertaa toteutuksesta ylipäänsä näki vielä positiivisella tavalla tekijöiden olevan selvästi ammattilaisia alallaan. Vaikka olisihan tästäkin ehkä ollut varaa suosiolla jättää kymmenkunta minuuttia leikkauspöydälle mitään olennaista menettämättä, mutta minkä tuollekaan enää tässä vaiheessa voi.



Arvio: 4/5



AKMAREUL BOATDA, 2010 Etelä-Korea
Ohjaus: Kim Jee-woon
Käsikirjoitus: Kim Jee-woon
Näyttelijät: Lee Byung-hun, Min-sik Choi