Endless Poetry (2016)

"Olen myynyt paholaiseni sielulle."

Alejandro Jodorowskyn, tuon chileläisen pähkähullun neron uudistunut taival elokuvataiteen parissa on saanut jo toisen inkarnaationsa. Kuten jo Elämän tanssin tyhjien näytösten aikaan tuumailin, tätä ei todellakaan tuotu eikä todennäköisesti enää tuodakaan taloudellisesti kannattamattomana suomalaisen yleisön iloksi. Jopa import-julkaisuna tämä tuntuu olevan täysin kiven alla, joten mahdollisista kotimaisista televisioesityksistä ja muista näytöksistä ei tämän kohdalla tarvitse varmaan unelmoidakaan. Sääli sikälikin, että tämä on melkeinpä kaikessa edellistä osaa parempi ja omasta mielestäni yksi vuoden 2016 parhaista elokuvista.

Poesia sin fin on tyyliltään hyvin hyvin lähellä edellistä elokuvaa, mutta tällä kertaa budjetti vain on ollut silminnähden suurempi ja visioita on kyetty viemään vielä askelen pitemmälle. Tällä kertaa suoraan edellisen elokuvan lopusta jatkava tarina seuraa Tocopillasta Santiagoon muuttaneen aikuistuneen Alejandron eroa vanhemmistaan sekä itsensä ja taiteensa lopullista löytämistä. Siinä missä Jodorowsky pyrki edellisessä elokuvassaan toteuttamaan vanhempiensa toiveita, on mies tässä tehnyt saman itselleen. Jos katsotte elokuvan loppuun, ymmärrätte mitä tarkoitan.

Matkansa varrella Jodo tutustuu koko joukkoon taiteellisia hengenheimolaisiaan: runoilija Stella Diaz Varin, Alejandron äitiä esittämän Pamela Floresin tulkitsema värikäs persoonallisuus oli Jodon ensimmäisiä kosketuksia erotiikkaan. Enrique Linhistä – niinikään runoilija – Jodo saa läheisen ystävän ja keppostelutoverin. Jodon ja Enriquen ystävyys joutuu kuitenkin koetukselle miesten rakastuttua samaan naiseen – joka vieläpä tulee raskaaksi Jodolle. Tätä katsoessa kannattaa muistaa, että Endless Poetryn kuvaamat taiteilijat ovat kotimaassaan varsin tunnettuja ja siis olleet ihan oikeasti olemassa.

Endless Poetry on Elämän tanssin tavoin maagisia ja epäloogisia tapahtumia tursuava fantasia, joka eteneekin enemmän tunteen kuin järjen ja pikkutarkan realismin sääntöjen mukaan. Tällä kertaa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti tapaan, jolla Jodo on käsitellyt värejä: Poesia sin fin sisältää paljon korostetun harmaita kohtauksia, patsasmaisesti liikkuvia pölyn peittämia vanhuksia ja niiden vastineeksi paljon räikeän karnevaalimaisia värikylläisiä kohtauksia ja hahmoja. Itse ymmärsin tämän siten, että Jodo on pyrkinyt korostamaan asioita ja ihmisiä, jotka tuovan hänen elämäänsä väriä: runous, luovuus, taide, rakkaus ja muut tosi taiteilijat. Näiden ulkopuolla on vain tasaisen harmaata ja tylsää kurjuutta ja ankeutta.

Koko elokuvan hienoin hetki on sijoitettu aivan loppuun. Kyseisessä kohtauksessa nähdään satapäinen joukko luurangoiksi pukeutuneita ihmisiä tanssimassa kirkkaan punaisiksi paholaisiksi pukeutuneiden ihmisten kanssa. Näiden keskellä nähdään valkoiseksi enkelisiivin varustetuksi klovniksi pukeutunut Alejandro. Toista täysin samanlaista kohtausta en muista ikinä nähneeni.

Jos on sattunut näkemään Elämän tanssin ja tietää mitään sen teosta, tämä jatkaa käytännössä täysin rataa Jodorowskyn näyttelijävalintojen sun muiden seikkojen suhteen. Perhe on jälleen ollut paras ja taustallakin soivat pitkälti edellisestä osasta tutut Adan Jodorowskyn säveltämät kappaleet; Adan esittää tässä myös pääosaa aikuistuneena Alejandrona. Erona edelliseen elokuvaan tässä Alejandro on vihdoin aktiivinen ja voimakas hahmo hiljaisen sivustaseuraajan sijaan; tarinakin pysyy tällä kertaa hienosti koossa eikä tämä tunnu edellisen osan tavoin ollenkaan irtonaisen kaksijakoiselta kokonaisuudelta. Elämän tanssista on siis otettu opiksi ja hyvä niin.

Endless Poetry onnistuu lähestulkoon täydellisesti kaikessa mitä edellinen elokuva yritti, mutta loppujen lopuksi niukasti kompuroi, hyödyntää menestyksellä koko potentiaalinsa sekä nousee lähelle Jodon parhaiden elokuvien timanttista tasoa. Tässä on ehdottomasti yksi vuoden 2016 parhaista ja aliarvostetuimmista elokuvista, todennäköisesti kaikessa jodomaisessa kummallisuudessan ja kliseettömyydesssään myös suuren yleisön makuun yksi vaikeammista katsoa läpi. Hankalaa on Jodonkaan enää tästä mennä paljoa edelleen parantamaan seuraavassa osassa, mutta mikäpä neroa pidättelisi?


Arvio: 4.5/5


POESIA SIN FIN, 2016 Chile, Ranska, Japani, Iso-Britannia
Tuotanto: Alejandro Jodorowsky
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky
Näyttelijät: Jeremis Herskovits, Brontis Jodorowsky, Adan Jodorowsky, Alejandro Jodorowsky, Pamela Flores