A Bittersweet Life (2005)

Jaahas, taas kostetaan korealaiseen tyyliin ja henkilökohtaisesti. Tällä kertaa idän ihmegeeliä ja coolia krakaa suosiva tyylitajuisempi pikkunilkki määrätään varjostamaan liituraitapukua suosivan pomonsa tyttöystävää, iso juusto itse nimittäin epäilee tytskyn tapailevan salaa toista miestä. Geelipää päätyykin lopulta keskelle kolmiodraamaa, mutta sen sijaan että tappaisi ison juuston käskyn mukaisesti tyttelin salarakastajineen päivineen, tämä huumaantuukin itse naisen kauneudesta ja päästää nämä menemään. Siitäkös iso pamppu liittolaisineen ärsyyntyy ja petollinen palkollinen piestään siitä hyvästä henkihieveriin. Geelipää kuitenkin pääsee pakenemaan paikalta vain valmistelemaan tulevaa kostoiskuaan.

Olen jo tässä vaiheessa täysin umpikujassa näiden kostoleffojen kanssa, koska näistä ei tunnu saavan oikeasti kirveelläkään arvostelun vertaa tekstiä aikaiseksi kirjoittamatta täysin asian sivusta, toistamalla jotain vanhoja hokemiaan tai keksimällä kaikenlaisia tyhmiä tapoja luoda mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon turhaa täytetekstiä ihan vain näön vuoksi. Mitenkään liian monipuoliseksi ei nimittäin voi kehua ainakaan näiden tarinapuolta, joka on lähes kaikissa genrensä teoksissa täsmälleen sama pienin variaatioin. Itse asiassa suurin osa koko tämänkin elokuvan parhaista puolistakin liittyy suunnilleen jokaisen genrensä muun teoksen tavoin kieroutuneiden nilkkien äärimmäisen tyydyttävään listimiseen ja mättämiseen sekä räjähtävän makeaan loppusotaan, joten tuostakaan ei juuri saa uutta irti.

Tällä kertaa liikutaan jonkun Tarantinon ja Scorsesen klassisten rikosleffojen hengessä ûbecoolissa ja viimeisen päälle nätisti kuvatussa itämaisessa gangsterimaailmassa, mikä jo yksistään on iso plussa ainakin itselleni. Tähän päälle inhimillisempi, sisällön ja kauneuden tyhjään elämäänsä löytävä antisankari motiiveineen tuntui kerrankin alusta asti huolella mietityltä ja syy kostoreissuun oli vihdoin muutakin kuin sen perinteisen hyvän tyypin kohtalokas ja yhtäkkinen napsahtaminen pahojen tyyppien totaalisen turmeltuneisuuden äärellä. Itse asiassa taisin jopa itsekin vähän ihastua pomon sievään tyttöystävään.

Mitä taas tulee Kim Jee-woonin elokuvan aivan erityiseen raakuuteen ja brutaaliuteen, kyseessä on jälleen silmitön veriorgia lähinnä suhteessa paljon siivompiin ja silotellumpiin Hollywood-tuotoksiin. A Bittersweet Lifessa todellakin tapetaan vihulaista vasemmalta ja oikealta ja vertakin vähän roiskuu, mutta mitään armottoman genrensä tujua peruskamaa ikävämpää kidutuspornoa tässä ei missään kohtaa kuitenkaan nähdä. Näin siis yhtään Kimin elokuvaa vähättelemättä, sillä omasta mielestäni kyseessä on helposti viihdyttävimpiä ja tasokkaimpia näkemiäni korealaisia kostoleffoja ainakin toistaiseksi. Kun vain näissäkin olisi enemmän vaihtelua, jaksaisi ehkä katsoa ja kirjoittaakin genren teoksista huomattavasti nykyistä riittoisammin.



Arvio: 4.5/5



DALKOMHAN INSAENG, 2005 Etelä-Korea
Ohjaus: Kim Jee-woon
Käsikirjoitus: Kim Jee-woon
Näyttelijät: Byung-hun Lee, Dal-su Oh, Eric Moon, Gi-yeong Lee, Hae-gon Kim, Jeong-min Hwang, Ku Jin, Kwang-rok Oh, Min-a Shin, Mu-yeong Lee, Roe-ha Kim, Yeong-cheol Kim, Yu-mi Jeong