Valkea kotka (1928)

Vielä useampi Jakov Protazanovin neukkuvuosien teos arvostelematta, joten enempiä virkkomatta….

Valkean kotka edustaa jälleen Protazanovin vakavampaa draamatuotantoa. Tällä kertaa tarinan tapahtumat sijoittuvat Pietariin ja vuoteen 1905. Lakkoilevat työläiset nousevat kapinaan hallitsevaa aristokratiaa vastaan. Yksi armeijan upseereista määrätään avaamaan tuli rahvasta kohti, minkä seurauksena osumaa ottaa myös jokunen kohdalle osunut lapsi. Myöhemmin samaiselle upseerille ojennetaan Valkoisen kotkan ritarikunnan kunniamitali, mutta syyllisyys veriteosta kalvaa miestä.

Hyvänä asiana mainittakoon ainakin, että tässä on taatusti Protazanovin elokuvista ehkä ylivoimaisesti näyttävin ja tyylitellyin kuvaus, joka toi parhaimmillaan mieleen jo jonkun Vsevolod Pudovkinin leffat ja erityisesti Pietarin viimeisten päivien muutamat ikonisemmat kohtaukset. Ilmeisesti tämä onkin tehty juuri himpun verran kyseisen teoksen jälkeen, joten vaikutteita on todennäköisesti tullut imettyä ohimennen enemmän tai vähemmän. Samaa positiivista virttä veisattakoon myös elokuvan itselleni sangen tuntemattomasta näyttelijäkaartista, joka enimmäkseen hoitaa tonttinsa tyylillä.

Isoin ja harmittavin ongelma Valkean kotkan tapauksessa on, että tekijät päättivät sijoittaa elokuvan jännittävimmän ja näyttävimmän osuuden heti alkuun käytännössä koko lopun leffan mennessä pitemmän päälle silkaksi tylsäksi patsasteluksi vähän samaan tapaan kuin jossain Roomissa. Itse petyin karvaasti kun edes loppuun ei saatu lähes koko leffan kestävän himmailun vastineeksi kunnon vauhdikasta kliimaksia vaan sekin hoidettiin tympeästi ”seisovin jaloin” ja antiklimaattisen jäykällä otteella.

Kokonaisuutena tämä taitaa olla niitä keskinkertaisempia protazanoveja, mutta harmittavalta tuntuu että tästä olisi pienellä vaivalla saanut jopa yhden miehen parhaista elokuvista. Loppuun pönöttämisen sijaan sijoitettu vauhdikas mellakka- tai vallankumouskohtaus olisi piristänyt kovasti muuten jähmeää menoa, mutta minkä tuollekaan enää näin lähes sata vuotta myöhemmin voi. Tehty mikä tehty.

Shit happens.


Arvio: 3/5


BELYY ORYOL, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Jakov Protazanov
Käsikirjoitus: Jakov Protazanov, Leonid Andreyev, Oleg Leonidov, Yakov Urinov
Näyttelijät: Aleksandr Gromov, Andrey Petrovsky, Anna Sten, Ivan Chuvelyov, Mikhail Zharov, Pyotr Repnin, Vasili Kachalov, Vsevolod Meyerhold, Yuri Vasilchikov